Ihan pienin askelin. Mutta iso muutos toisaalta täällä lapsuudenkodissa on nyt se, että siirryin alkoviin nukkumaan. Nyt aurinko ei ikinä enää herätä mua viideltä aamulla, kuten keittiössä kävi usein, ja muutenkin. Alkovi on kuin pieni pesä, johon voi käpertyä yöpuulle. Nukuin ehkä paremmin kuin täällä koskaan! Katossa on joku höpsö vanha tapetti ja seinissä äitin tapetoima vaalea jostain 80-luvulta. Sängyn päädyssä papan keinutuoli, seinällä äitin ristipistotaulu ja keinussa samoin äitin ristipistotyyny. Oikealla seinällä tädin pimeässä hohtava jesse. (Josta jeesusteippikin on varmaan saanut nimensä.) Muistan miten säikähdin lapsena, kun huomasin ekan kerran sen hohtavan. Pirullinen juoni mokomalla!
Fyysisestä kunnosta sen verran, että nyt on se mun ’hyvä viikko’, jolloin syto-oireet on poissa. Mutta olen onnistunut saamaan selän ja vatsalihakset kipeiksi jo alkuviikosta, joten ei tämä ihan kivutta mene tämäkään viikko. Vatsalihakset kipeytyi kävelystä ja selkä kantamisesta. Älysin taas sen, miten kauan siihen menee, ennenkuin olen sytojen jälkeen työkuntoinen taas, vaikka miten kävisin koko syksyn salilla. Voi olla, että en koskaan, sillä sellaistakin tapahtuu. Pitänee ryhtyä lottoamaan tai perustaa joku uskonlahko joka kerää kymmenykset seurakunnalta omaan pussiin. Elelisin sitten Kämpin sviitissä loppuelämäni, hihhuli hei.
Täällä parvekkeella hääri ampiaisia tai mehiläisiä, tai keitä nyt sitten ovatkaan. Mä sekotan ne aina ja ihan turha tulla selittämään, en kuitenkaan muista. Mutta he teki pesän ihan parvekkeen oven viereen katon sisälle jo viime kesänä ja nyt alkukesästä vilinä oli aikamoista. Eihän siinä voi ovea pitää auki, vaikka olisi mikä helle. No ripustin noin kuukausi sitten pikavisiitillä siihen pesän aukon viereen sellaisen virkatun tekopesän, jossa oli muka kaksi pörriäistä ulkopuolellakin. Olen kyllä lukenut, että tämmöiset tekopesät toimii, mutta ajattelin, että ne toimii vaan jos on ajoissa liikkeellä, eikä niin että vanhan pesän väki muuttaa pois ikinä minkään hämäyksen takia. Mutta niinpä nuo vaan muutti, eikä kukaan pörristellyt enää partsin oviaukossa! Vaan nytpä he oli asettuneet talon toiselle puolelle vinttikomeron ikkunan luo ja lennelleet sisään raollaan olevasta pienestä ikkunasta. Vein tekopesän tänään sinne ja toivon, että älyävät muuttaa vielä kerran. Siinä he kulki seinän sisään; olivat nakerrelleet reiän komeron pahviseen seinämateriaaliin ja kai jossain välikatossa pitävät kemujaan. Sanoin niille, että olkaa missä tykkäätte välikatossa, mutta älkää tulko minun kemuihini!
Apropoo, mulla on myös hyvä puuseppä hakusessa Etelä-Pohjanmaan alueella. Vinkatkaa jos tulee mieleen. Teettäisin kuivauskaapista kopion ja ovet yhteen kaappiin ja ehkä jotain muuta pientä. Ei mitään pelleilyä ämdeeäffällä, vaan ihan kunnon puuta sen olla pitää. Itse osaan kaikenlaisia tekniikoita, mutta puu on mulle tuntematon matsku ja metalliakin olen vain valanut muutaman kerran. Että en rupee ite nikkaroimaan. Siitä tulis semmonen Hessu Hopon huonekalu ja mun esteettinen silmä ei pitäisi siitä. Se on muuten jännä, miten olen tajunnut vasta lähempänä viittä kymppiä, miten tarkka esteettinen silmä mulla on ja miten kaikilla ei ole. En sano, että mun ratkaisut on hienoja jotenkin ylipäätään, mutta että jos joku häiritsee, niin se häiritsee kyllä piinaavan paljon! Asiat, joita joku ei edes huomaa, häiritsee mua aivan hirvittävästi. Kerroinko muuten jo, että tein ’mielipalvelut’-sivustolla pakko-oirekyselyn ja sen mukaan olen kyllä aika syvissä vesissä. ’Vakavasti pakko-oireinen’. En ole tajunnutkaan! Siitä siis johtuu, että en siedä sitä, että esim muut koskee tavaroihini. Tai edes katselee tavaroitani, jos en ole itse mailla halmeilla. En vaan siedä. Että semmoista jännää tällä erää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti