(Sairaan) tehokas nykyaika

 

Enkä nyt tarkoita sanalla ’sairaan’ sitä muodikasta ’mielettömän upeen’ versiota, jota nykyään käytetään aivan yleisesti, vaan sairaan, merkityksessä hullun ja älyttömän!

Kaikki tuntuu menevät yhä tehokkaampaan suuntaan, eikä ollenkaan hyvällä tavalla. Ihmisistä kuristetaan yhä enemmän ja enemmän, vaaditaan yhä suurempia ja mahdottomampia. Etenkin mua tympii aivan hitosti se, että lähtökohtaisesti epäillään ja ajatellaan, että esim työntekijät eivät tee mitään, jos niitä ei kanahaukkana vahdi. Vaikkapa silloin, kun koronan takia siirryttiin kaikki 100%:sti etätöihin. Aluksi tietysti piti opetella nettikokousten käyttö, mutta muutamassa päivässä kaikki sujui jo kuin tanssi. Sitten yhtäkkiä (jo viikkojen etätyön jälkeen) mun silloisessa työpaikassa tuli tiukka käsky antaa yksikön pomolle viikkoraportti päivän tarkkuudella töistä, joita on tehnyt. Sitten melko pian alettiinkin jo purkaa etätyötä viidestä viikkopäivästä kolmeen ja muutaman kuukauden kuluttua kahteen. Ja samalla oli tosi epäluuloinen ilmapiiri, jos teitkin etätöitä jossain muualla kuin kotona! En tajua miksei niitä voi tehdä vaikka Siperiassa jos haluaa ja sen ei pitäisi kuulua pomolle yhtään. Vain se merkitsee, tuleeko työt tehtyä.

Edelleen saa lukea epäilyksiä etätyön sujuvuudesta ja työnantajien vaatimuksesta, että kaikki vaan takasin toimistolle. Vedotaan siihen, että sosiaalisia kontakteja pitää olla. Mitä hittoa? Minä ainakin olen ihminen, joka tein etätöissä kaikkein tehokkaimmin töitä (kun sain rauhassa keskittyä) ja olin ikionnellinen, kun ei ollut niitä saatanan sosiaalisia kontakteja! No, etätyö/lähityö on vaan yksi asia. Varmaan joku muukin on törmännyt siihen, että nykyään oletus on se, että se työkännykkä pidetään auki vapaallakin ja siihen vastataan. Ei ole enää varsinaista omaa aikaa ja siitä erotuksena selkeää työaikaa. Mitä paskaa? Ja ihmiset suostuu tähän. Mä en voi käsittää! Minä napsautin työkännykän pois päältä kun työaika loppui tai jätin sen toimiston pöydälle kun lähdin pois paikalta. Niin sen pitää mennä!

No mutta kun tässä ei ole kaikki. Ihmisten kaikki aika tuntuu olevan niin saakelin tehokasta. Siis myös se oma aika! Auts! Juostaan kuin koirat läähättäen asiasta toiseen, kun pitäisi ottaa oppia kissoista, jotka vetää lonkkaa kaiken keskellä ja sitten kun huvittaa, ne lähtee nappaamaan hiiren tai pari. Ja yks mikä kans sapettaa, on tää pohjois-korealainen kyttäyskulttuuri. Kaikki vahtii toisiaan ja puuttuu heti sormi ojossa, jos joku ei ole ruodussa. Jos joku antaa vaikkapa nyt sen penteleen kissan kulkea vapaana (niin kuin Suomessa on tuhat vuotta annettu) niin yhtäkkiä on vastuuton rikollinen. Mitä se kenellekään kuuluu? Mun elämänohjeeseen kuuluu, että pidä huoli omasta tontistasi, ja anna muiden pitää omastaan. Paitsi jos joku tarvii apua, niin täytyy auttaa omien voimien mukaan, mutta se on eri juttu. Mä veikkaan, että some on tässä aika suuri osallinen. Voidaan puuttua oikeen oikeamielisten joukolla jonkun tekemisiin! Jaellaan mitaleita omaan rintaan ja ollaan parempia niin että sädekehä rätisee.

No, nythän mä luen kirjaa, jossa tehokkuutta pureksitaan ja puretaan aika ansiokkaasti. Siinä on vaikka kuinka paljon esimerkkejä siitä, miten ihminen on tehokas, kun hän tekee mikä kiinnostaa, eikä silloin kun hän tekee mitä on pakko. Tämä blogiteksti ei nyt riitä valottamaan koko ideaa, joten lukekaa opus itse. Se on hyvin valaiseva. Mutta pääpointti on se, että monet maailman suurimmista oivalluksista ja keksinnöistä on kaikkina aikoina tehty sen pohjalta, että on paneuduttu siihen, mikä oikeasti kiinnostaa. Mutta silloinkin rennosti, ei hampaat irvessä.

Nyt kun kesälomakausi on vielä meneillään, niin veikkaanpa, että aika monella on ollut ainakin mielessä olla tehokas kesälomalla? Tehdä sitä ja tätä ja tuota? On jopa laadittu etukäteen listoja siitä, mitä pitäisi tehdä? Montako kirjaa lukea, missä kaikkialla retkeillä? Mitäpä jos pyyhkisit yhden päivän kohdalta ihan kaikki suunnitelmat pois ja heräisit aamulla fiilistelemään, että mitä huvittaisi tänään. Huvittaisiko loikoilla sängyssä, juoda skumppaa ja syödä mansikoita? Istua portailla silmät kiinni ja olla zen. Antaa ajatusten liikkua pilvien mukana ja hahmotella luonnoksia siitä, mitä pilvissä näkyy (onkin hiton kiehtova asia!). Antaa kerrankin aivojen ja kropan levätä. Siis ihan oikeasti levätä. Ja siis koko päivän!!

Yksi ankeimpia asioita nykyajan tehokkuudessa on tehokas lastenkasvatus. Että viedään se lapsi vähintään viitenä päivänä viikossa oikein johonkin harrastukseen!! Ja sitten vahditaan sitä ruoskan kanssa, että se myös jatkaa harrastuksia, kunnes se sanoo teininä, että painukaa nyt vittuun siitä. Ja se onkin teille ihan oikein, jotka hengitätte lapsen niskaan sillä tavoin. En käsitä mikä siinä on, ettei nykyään enää sellaiset asiat ole harrastuksia, kuin piirtäminen, lukeminen, kirjeenvaihto… joita minun lapsuudessa paljon harrastettiin. Ei maksa paljon ja on silti hyvää tekemistä. Että harrastuksen kuuluu olla joku maksullinen, johon vanhemmat vie lapsen autolla? Voi ristus sentään…

Ääripään esimerkki tehokkuudesta lasten kanssa piirtyi verkkokalvoilleni perjantaina, kun istuin kirjan ja juoman kanssa Tamperelaisessa puistossa nurtsilla. Lämpömittari näytti siihen kellonlyömään vähintään +28 astetta ja ohitseni juoksi mies lastenvaunujen kanssa! Siis mitä helvettiä?! Hän tuskin oli kidnapannut imeväisen ja päättänyt juosta sen kanssa kohti rikkaampaa tulevaisuutta, ei, hän oli tuore isä, joka oli päättänyt olla tehokas joka hetki. Jos nyt oikein suoraan sanon, niin mua sitten vituttaa sellaiset juoksentelijat! Mihin tää vielä menee? Kehitetään sille puolivuotiaalle jotkut valjaat, joissa sekin voi juosta vanhempien rinnalla? Varmaan!