On se kyllä vähän kummallista miten se keppi viuhuu meidän aikuisten maailmassa tiuhaan, vaikka on jo vuosikymmenet sitten herätty siihen, että lastenkasvatuksessa kiitos, kannustus ja muu porkkana on paljon tehokkaampi keino ohjata eteenpäin, kuin keppi, eli rangaistus, syytös ja uhkailu.
Yhteiskunnan asenne on nyt jotenkin muissakin asioissa kuin lainkuuliaisuudessa aika keppimäinen. Aika monissa muissa asioissa. Se verhotaan jotenkin siihen, että ’näin kuuluu tehdä!’ ja että hyvä ihminen tekee juuri näin! Niin kuin että luopuu autoilusta tai ainakin hankkii sähköauton, vaihtaa sen punaisen lihan kanaan tai mieluiten ihan vegaaniuteen, marssii pridemarssilla tai vähintään liputtaa sitä ja jos ei halua erityisesti olla mukana, niin keppiä tulee. Mun mielestä sellainen lähtökohtainen pakotus on aika perseestä. Tulee jo heti sellanen olo, että alkaa tympiä koko juttu, vaikka asiaa alunperin kannattaisikin mielessään. Tuntuu jopa siltä, että ollaan vajottu jonnekin 60-70-lukujen kommunismin ’oikeassa olemisen aatteeseen’ jota tuli silloin joka tuutista ja laulettiin paatoksella työväenlauluja sun muita taistolaishoilotuksia. Liippaa jopa totalitarismia tämmöinen asenne, että kaikkien pitää nyt ajatella ja tehdä näin, jotta olisi hyväksytty ihminen. Aika huimaavaa.
Kun on paljon ihmisiä, jotka vaikka metsästää. Miksi sitä ei oteta koskaan huomioon tässä kaksijakoisessa lihansyöntikeskustelussa; tehotuotanto versus vegaanius? Tai että on paljon ihmisiä, jotka harrastaa vanhoja autoja, joiden mielestä vanhat pitää käyttää ensin loppuun ja sitten vasta siirtyä uusiin. Eivät syty palamaan lithiumakkuineen nämä vanhat autot kesken ajon. Niitä roudaavat laivat ei uponneet, kun lastin lithiumakkuinen auto syttyi tuleen ja aiheutti katastrofin. On paljon ihmisiä, jotka hyväksyy sen, että oli kuka mitä seksuaalisuutta hyvänsä tai sukupuolta, mutta jotta sitä pakosti pitäisi liputtaa tai saa boikottia, niin silloin alkaa keittää. Eihän nämä pakottavat asiat koskaan oikein mene siihen suuntaan kuin meinataan. Ihmisluonto on sellainen, että porkkana on paljon parempi juttu kuin se keppi.
Ja sitten vielä yksi mua aivan vietävästi suututtava asia, joka vähän menee ohi tuon keppi-porkkana-kategorian. Miten on mahdollista, ettei Suomeen saada euthanasiaa vieläkään lailliseksi? Ei se nyt NIIN vaikeaa voi olla! Syöpiä ja muita kamalia sairauksia on paljon, mutta niiden loppu ei ole kiva. Suurin osa ihmisistä ei koskaan näe kuolevaa, joka saattaa tehdä sitä tuskallista kiduttavaa kuolemaa viikkoja tai kuukausia. Ajattelehan omaa läheistäsi siinä tilanteessa. On niin helppo kuitata tämä kuoleman läheisyys sillä että ’onhan meillä hyvät lääkkeet ja saattohoito, eikä kenenkään tarvitse kärsiä’ mutta oletko tosiaan perehtynyt asiaan? Se ei tosiaankaan mene noin, me kaikki emme saa lääkitystä loppuun saakka. Lääkitys ei riitä tai ei vain tehoa. Ja sitten on ne raamatulla päähän lyövät vähemmistökristilliset, jotka aina pistää kapuloita rattaisiin, kun tulee puhe euthanasiasta. Kysyn vaan, että sanoiko Jumala tai Jeesus tosiaan joskus niin, että ’älkää käyttäkö ehkäisyä’? Mutta että ’voitte kyllä käyttää antibiootteja’! Mutta ’euthanasiaa ei sitten kärsiville suoda’! Niinkö ne sanoi?
Ja samaan aikaan koko Suomi itkee kun joku lehmälauma on puolikuollut nälkään tai löytyy kymmenien kissojen lauma luonnosta sairaana ja hoippuvana. Että ne pitää heti antaa armollisesti piikittää! No niin pitääkin, mutta missä vitussa on empatia kuolevaa ihmistä kohtaan? Ihan naurettavaa epätasapainoa tässä kaikessa. Kun kuoleva huutaa viikkokausia suoraa huutoa, eikä mikään auta, sydän vaan lyö ja elämä kärsimyksien kanssa jatkuu pahempana kuin ikinä, eikö se olisi asia, jolle pitää tehdä jotain ihan nyt heti? Jokainen me ollaan siinä kuoleman edessä joku päivä, eikä se armelias unessa pois nukkuminen ole suotu kaikille. Että tässä asiassa annan keppiä kaikille, jotka asiaa hidastaa! Näitä kuolevia pitäisi näyttää televisiossa, jos se vaikka herättelisi toimimaan. Kyllä niitä turkistarhoja kuvataan, mutta kuinka usein kuolema näytetään televisiossa? Se raadollinen tuska on lakaistu maton alle.
2 kommenttia:
Olen niin samaa mieltä eutanasiasta! Kärsivän eläimen saa ja se pitää päästää körsimyksistään, mutta ihmiselle sitä ei ole tarjolla, vaikka itse pyytäisi. Jos eutanasia sallittaisiin, se ei tarkoita sitä, että jokaiselle laitetaan piikki suoneen heti kun alkaa heikottaa, vaan annetaan mahdollisuus kivuttomaan kuolemaan silloin, kun se on mahdollista. Olen jo miehelle sanonut, että kärrää minut Sveitsiin jos joskus on niin huono tilanne. Pikku-A
Näin on! Tunsin yhden ihmisen, joka myös suunnitteli Sveitsiä vanhetessaan. Hän ehti kuitenkin kuolla äkillisesti ihan kotimaassa, joten kärsimystä ei tullut onneksi.
Lähetä kommentti