Muissa maailmoissa

Yömyöhälle selaan vanhoja kirkonkirjoja etsien tietoa sukulaisista. Pelkään että unirytmi on jo aivan kääntämättömissä, kiepsahtanut pahasti sijoiltaan. Lopulta sänkyyn kömpiessäni en välttämättä saakaan unta pitkään aikaan, vaan funtsin kaikenlaisia ongelmanratkaisuja ja lähestymistapoja johonkin menneen ajan mysteeriin. Päivisin olen kun muissa maailmoissa, eikä mikään oikein huvita - paitsi sukupuun väsääminen. Tähän on taas tultu!

Välillä melkein kyllästyn omiin juuriini ja mietin kenen muun puuta voisin alkaa rakentaa. Sitten yleensä järki voittaa ja palaan niiden kesken olevan kuuden puun ääreen, mielessäni joku uusi suunnitelma. Toisten samanlaisten höyrypäitten kanssa on hyvä pitää yhteyttä ja vaihtaa kuulumisia ja antaa vinkkejä. Ypöyksin tämä olisi hidasta ja jumittaisi paljon enemmän. Esim minä olen aiva valmis antamaan vinkkejä: kommenttilootaan tai sähköpostiin vaan kysymyksiä!

 

Tässä pieni luettelo niistä yleisimmin käyttämistäni hakupalveluista ja sivustoista, joista on aina apua sukututkimuksessa,

Hiski (historiankirjojen hakutietokanta - syntyneet, vihityt, kuolleet jne puhtaaksikirjoitettuna. Siksi myös virheitä enemmän!),

SSHY (Suomen sukuhistoriallinen yhdistys; ->arkistot->kirkonkirjat, sama kuin ed, mutta skannatut alkuperäiset. Jäsensivuilla paljon uudempia -1900-luvun- skannattuja),

Digitaaliarkisto (sama kuin ed, mutta vähän hankalampi käyttää. Saattaa olla enemmän skannattuja kirkonkirjoja kuin edellisessä),

Kansalliskirjasto (sanomalehtiarkisto josta voit hakusanalla - vaikka esi-isän nimellä - hakea vanhoista lehdistä mainintoja),

Siirtolaisuusinstituutti (siirtolaisrekisteristä voi nimellä hakea mahdollisia ulkomaille muuttaneita sukulaisia tai siellä käyneitä esi-isiä)

Hautakivitietokanta (josta voi vaikka pelkällä sukunimellä hakea tiedostoon tallennettuja hautakivien kuvia. Kaikkia siellä ei siis ole!)

 Merimiestietokanta (joka on nykyään vain Suomen sukututkimusseuran jäsenille...)

Lisäksi käytän paljon Googlea, josta voi löytää ällistyttäviä linkkejä kehen hyvänsä!

Ja muiden ihmisten sukupuita, joista on useimmiten apua, jos itse on pulassa - niistä saa yleensä hyvän vinkin, jonka voi itse käydä yllä luettelemistani linkeistä tarkistamassa oikeaksi tai vääräksi. Huom! Älä luota sokeasti muiden tutkimuksiin! Alkuun pääsee kysymällä vanhimmilta sukulaisilta kaiken mahdollisen sukuun liittyvän, mutta yleensä riittää kun saa isovanhempiensa nimet, syntymäajat ja -paikat tietoonsa. (Aina parempi mitä enemmän tietoa saa joltakulta hyvämuistiselta sukulaiselta.) 

Näillä tiedoilla jotkut onnistuvat jo saamaan puun juuresta kiinni ja kurkkimaan itse em linkeistä taaksepäin. Usein joutuu kuitenkin ensin pyytämään suppean (maksullisen) sukututkimuksen isovanhempien syntymäkunnan kirkkoherranvirastosta - eli  tiedustelemaan isovanhempiensa vanhempien nimet, syntymäajat ja -paikat. Kannattaa kuitenkin ensin lukea ko khranviraston nettisivuilta ohjeet, sillä käytännöt (avuliaisuus, hinnat, tietojen saatavuus, ym) vaihtelevat todella paljon seurakunnasta riippuen! Kyselyn voi tehdä sähköpostitse ja hintakatonkin voi tutkimukselle asettaa.

Mutta... Arvon tässä vain sitä, että viitsisinkö lähteä ulos tänään ollenkaan, sillä se on ainoa kiinnostava asia sukututkimuksen lisäksi juuri nyt... Mutta ulkona sataa vettä ja on liukasta... Hm, mennäkö vai eikö mennä... Netti vetää puoleensa julmetusti, etenkin kun viime yönä selaillessani mamman vanhempien liikkeitä Kotkassa, sain selville että mamman isän veli oli myös muuttanut Kotkaan ja perusti perheenkin siellä. Hänen lapsilukuaan tarkastellessani silmiin osui yksi tutulta kalskahtava nimi (kastettujen luettelossa isän nimenä) - pikainen tarkastus äidin isän eli papan sukupuuhun ja bravo! -löysin erään kadonneen henkilön ihan sattumalta! Uskomattomia käänteitä tässä harrastuksessa ainakin tapahtuu! Mutta taidan silti haukata ensin vähän happea ennenkuin häivyn historian hämäriin  :)

Parempaa vuotta 2015 kaikille!

Niinhän se sitten vuosi vaihtui. Aika matalalla profiililla; ihan vaan sohvalla televisiota katsellen ja paukkeen alkaessa vähän ulos kurkistellen. Hiljaisesti toivon mielessäni että tuleva vuosi ei ole niin väsyttävä ja että huolta ja stressiä on paljon vähemmän kuin edellisessä vuodessa oli. Toivon myös että pirteitä, aurinkoisia ja huikeita päiviä mahtuu myös kosolti mukaan! 

Hyvin tärkeitä asioita elämässä ovat ystävät, ne läheiset lämpimät ihmiset, joiden puoleen voi aina kääntyä ja jotka ovat aina tervetulleita luokse. Huolissa kuunteleminen ja auttaminen, onnen jakaminen ja mukana iloitseminen! Ne ihmiset joihin voi täysin luottaa, joilta ei tarvitse salata mitään.

Toivon myös parempaa terveyttä. Jonkinlainen valaistuminen on mielestäni koettu ja nyt alan hiljalleen odottaa näkyviä tuloksia tulevan vuoden myötä. Positiivinen mieli on tärkeämpää kuin ehkä mikään muu! Toivon hyviä asioita läheisille, mukavia juttuja yhdessä koettaviksi. Pieniä matkoja, elämyksiä ja innostusta!

Hitusen täytyy menneeseenkin katsella; löysin eilen illalla vielä Sandralle toisenkin pikkusiskon. Hänen nimekseen oli ensin merkitty Miina, mutta se oli sitten yliviivattu ja tilalle oli kirjoitettu Aina. Mamma ei ole koskaan puhunut Elina-tädistä sen paremmin kuin Aina-tädistäkään. En tiedä mitä näille ihmisille on tapahtunut 1900-luvun aikana. Netistä pystyn näkemään heidän elämäänsä vain 1800-luvun osalta, joten uudemmista asioista pitää tehdä sukututkimustilaus joko kirkkoherranvirastosta tai maakunta-arkistosta. Heidän lapsensa ovat mamman serkkuja ja lapsenlapset äitini pikkuserkkuja. Ei niinkään kaukaista porukkaa! Tässä siis muutama uusi sukulainen selvitettäväksi ja kenties tutustuttavaksikin!

Katsaus menneeseen

Joko se vuosi on mennyt?

En ole pysynyt perässä! Aika rankka vuosi on ollut. Sairautta, huolta läheisten voinnista, paljon työtä ja vähän unta. Alkuvuodesta aloitettu painonpudotus meni läskiksi; painan nyt monta kiloa enemmän kuin vuosi sitten. Enää en aio tehdä samanlaista julkista painonpudotusta, mutta terve elämä kiinnostaa enemmän kuin koskaan ennen. Minulla on pari-kolme ajatusta siitä, miksi painoni vain nousi ja nousi vuoden mittaan. Tällä hetkellä olen 'itsetarkkailussa' näiden asioiden poissulkemiseksi, (eikä kyse ole vääränlaisesta syömisestä).

Kaavailin alkuvuodesta myös jonkinlaista vaatekaapin puhdistusta, mutta loppujen lopuksi se jäi tekemättä. Pitkien työpäivien (työmatkoineen vähimmillään 11 tuntia, harrastusten kanssa pahimmillaan16 tuntia) jälkeen en jaksanut yhtään mitään ylimääräistä ja se todellä näkyi kodin siivoamisessa ja puutarhanhoidossa ja ihan kaikessa muussakin!

Näkyypä alkuvuoden postauksessa olevan jotakin höpinää 'älä osta mitään'-kuukaudestakin... HAH HAH! Jo on lennokas mielikuvitus ollut tuohon aikaan. Tosin, olen kriittisempi hankintojen suhteen kuin ennen, se sanottakoon minulle plussaksi. Parantamisen varaa siis on, joten jatketaan uusin kujein ensi vuonna!

P.S. Eilen katselin Joutsan kirkkoherranviraston sivuja; Joutsan pappila on palanut 1912 ja siinä samalla suuri osa kirkonkirjoja on tuhoutunut. Siinä siis syy huonolle sukututkimusmenestykselle. Rippikirjat ja lastenkirjat ovat kuitenkin olemassa tuolta tuhoutuneeltakin ajalta. Ryhdyin siis vielä kerran isoon urakkaan; selaamaan 350 aukeamaa lastenkirjoja, joiden rytmiin pääsin yllättävän äkkiä. Ei se ollutkaan niin sekavaa sotkua kuin ensikatsomalla näytti. Edes puolta tuosta aukeamamäärästä ei tarvinnut selata, kun jo tärppäsi! Perhe löytyi, Sandralle Elina-niminen pikkusisko ja vanhemmille patronyymit (isännimet) ja syntymäajat. JESH!!!

Vuosi alkaa käydä vanhaksi, niin minäkin

Olen alkanut taas pureutua sukututkimukseen. Ihan uskomattoman hankalaa selvittää välillä puutteellisista hakutietokannoista jonkun ihmisen taustaa! Tällä hetkellä kiinnostuksen kohteena on äidin äitini eli "mamma", jonka juuret ovat aikalailla hämärän peitossa. Tiedän mamman äitistä nimen; Sandra, ja syntymäajan (1879) sekä mahdollisesti syntymäpaikan, joka ehkä on Joutsa. Sieltä vaan ei tärppää ollenkaan vaikka miten selailee eri näkökulmista eri tiedostoja. Alan jo epäillä, että hän ei olekaan Joutsasta, on vaan asunut siellä jossain välissä jonkin aikaa. Sandran vanhemmista tiedän vain etunimet, jotka eivät ole ihan tavalliset, joten luulisi niiden löytyvän. Mutta eipä vaan tähän mennessä ole löytynyt.

Perimätiedon mukaan Sandran mies, eli mamman isä, olisi ollut ajurina Viipurissa. Eipä löydy vahvistusta ammatille. Pelkästään 'sekatyömies' ja 'työmies' lukee tiedostoissa hänen ammattinaan. Sen ajan lehdissä ei myöskään ole mitään ilmoitusta sen nimisestä ajurista. Mutta kylläkin Sandran isän nimellä on yksi lehti-ilmoitus ajurista Helsingissä...! Nyt on pakko ottaa yhteyttä Joutsan kirkkoherranvirastoon ja pyytää heiltä pientä tarkistusta Sandran syntymän osalta ja maksaa aiheutuvat tutkimuskulut, jotka näin pienessä asiassa eivät ole suuret. Joskus on pakko luovuttaa ja antaa jonkun toisen tutkia!

Alennusmyynnit!

Pyrähdin aamulla iloisesti kaupunkiin! Löysin yhden ihanan silkkiyöpaidan, josta olen salaa haaveillut, 40% alennuksella, sekä tuikkukynttilöitä joiden kuppi ei ole metallia eikä muovia vaan lasia!! Kynttilöitä voi ostaa ilman sitä kuppia ja täyttää käytettyjä kuppeja useita kertoja uudelleen. Ainut huomautus tähän ideaan on se, että tuikut myydään muovisissa pakkauksissa... yök. Ehkä joskus muovista pääse eroon, mutta nyt pitää tyytyä arpomaan kahdesta pahasta se pienempi. 

Kävin myös Käpylässä ja Petsamossa katselemassa ja kuvaamassa jouluisia lempikaupunginosiani. Käpylässä oli hieno joulukalenteri, jonka 'luukut' esittelivät ikkunoille rakennettuja jouluisia näkymiä. Luukku nro 24 löytyi puistosta, jossa ikivanhan puhelinkopin heiluriovissa oli numerot 2 ja 4, ja sisälle oli tehty seiminäkymä. Pidän tälläisestä yhteisöllisyydestä! Jos asuisin Käpylässä, osallistuisin ilman muuta joulukalenteriin!!

Vielä yksi päivä kotona loikoen

Toisaalta on haikea olo; jotenkin joulu lässähtää heti aaton jälkeen ja väkisinkin tulee sellainen olo, että nyt se on ohi. Toisaalta on hyvä olo, kun ei ole enää kiire mihinkään ja voi vain nauttia kaikesta kauniista ja rauhalisesta ympärillään. Jouluruoatkin on rosollia eli 'sinsallaa' lukuunottamatta syöty loppuun. Kahvipöydän anteja toki vielä riittää. Tein niitä vähän turhan paljon, mutta sen takia minulla on nyt Martta Wendelinin kuvittama Joulu-muistikirja, johon voin kirjoittaa huomioita tuleville vuosille. Että 'jos vieraita ei ole tämän enempää, niin ei kannata varmaan ostaa kilon pakettia torttutaikinaa' ja sitä rataa.

Kyläilyä

Jouluun liittyy usein myös kyläily sukulaisten luona.

Meillä vierailtiin eilen, me vierailemme tänään!

Lepohetki

Miten se onkin niin, että joulun jälkeen on hetken sellainen olo, että tekisi vain mieli ryömiä peiton alle koko päiväksi? Lumitöistä tykkään kuitenkin niin paljon, että sen verran peiton nurkkaa raotan, että pääsen lunta huiskimaan!

Joulunpyhien tunnelmaa

Kuinkahan vanhaksi sitä on jo oikein tullut, kun aatto-iltana, jo ennen kahtatoista, vaan haluaa mennä nukkumaan ja päätä särkee? Varsinainen anti-juhlija minusta on tullut! Mutta olinpas hereillä jo ennen yhtätoista (ennen muuta perhettä) ja yhtä sun toista on jo puuhasteltu; kuten oraville viety herkkupähkinöitä ja alettu keittää kriisipuuroa.