Niin monet kerrat olen toivonut löytäväni kaupasta silkkisiä alusvaatteita. Yleensä tilanne menee näin: menen kauppaan, etsiskelen nyreänä silkkiä tietäen jo valmiiksi, että se on turhaa. Kysyn myyjältä apua; minulle kerrotaan, että silkki ei ole kestävä materiaali, että siksi siitä ei tehdä nykyään lainkaan alusvaatteita. (Enkä tarkoita aluspaitoja ja leggingsejä vaan ihan perusrintsikoita ja alkkareita.)
Sitten myyjä muuttuu miettiväksi ja kysyy että miksi haluan silkkiä, onko minulla joku allergia? Ei, (tässä vaiheessa kasvoilleni on muodostunut ääretöntä inhoa kuvastava ilme) minä vain inhoan tekokuituja! Loppuhuipennukseksi minut saatetaan viedä laamapaitahyllylle, joka sekään ei oikein vastaa sitä mitä etsin, ei todellakaan! Pitäköön laamansa, vaikka yrittävätkin esittää osaaottavaa. Minä olen vaikea asiakas, vaikkakin vain sen vuoksi että tarjonta on nykyään surkeaa!
Viimeksi hellyin ostamaan bambua. Niin no, onhan toki puuvillaa. Pitsit ja lycra tekevät niistäkin jotain muuta kuin pelkkää puuvillaa. Olenko minä mahdoton? Jos ruuaksi tarjottaisiin joka päivä ranskalaisia, maanantaina violetteja, tiistaina keltaisia, keskiviikkona ympyrän muotoisia ja torstaina palloja, perjantaina kolmikulmaisia, mutta aina vaan niitä samoja ranskalaisia kuitenkin, kun haluaisit palavasti vaikka pihviä ja salaattia! Eikö silloin ole vika tarjonnassa? Tietenkin marmattava nainen voi olla yksi miljoonasta, jota ei tarvitsekaan miellyttää. Minä nyt kuitenkin onnistun olemaan se yksi miljoonasta, joka miettii itse ompelevansa vintage-alkkareita silkistä jos tilanne ei muutu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti