Näin Suomalaisessa kirjakaupassa kirjan Introverteistä. Aihe kai käsitteli pääasiassa työelämää, mutta kiinnostavaa silti! Onkin erityisen outoa, että työnhaussa ja työpaikoilla jotenkin itsestäänselvästi vaaditaan että jokaisen pitäisi olla kauhean ulospäinsuuntautunut ja avoin, osallistua ja avata suunsa kaikenlaisissa tilanteissa. Kaikki eivät sitä ole, eikä se tunnu mukavalta jos siihen pakotetaan. Usein esitetään väittämä, että jos koulussa vain tarpeeksi paljon ja tarpeeksi varhain pidetään esitelmiä tai lapset pääsevät muulla tavoin esiintymään, niin asia korjaantuu. Itse olen pikemminkin sitä mieltä, että pakotettu kouluaikainen esiintyminen aiheuttaa introvertille suuria pelkotiloja ja vielä pahempia lukkoja koko loppuelämäksi, kuin se että hän saisi rauhassa ja vapaaehtoisesti joko osallistua tai olla osallistumatta esiintymisiin.
Tätä pakotettua kouluaikaista esiintymistä perustellaan sillä, että jokainen joutuu joskus tilanteeseen, jossa on pakko esiintyä. Onko todella näin? Introvertit eivät innokkaasti hakeudu tilanteisiin joissa olisi pakko esiintyä. Ekstrovertit pääsevät elämänsä aikana aivan taatusti hurjan monta kertaa esiintymään, vaikka tilaisuutta ei olisikaan! ;) Itse nautin usein hiljaisuudesta. Kuulin jostain hiljattain, että ihminen, joka ei osaa olla hiljaisuudessa, on jotenkin sairas. Tässä siis kaksi ääripäätä, joiden päät kolisevat yhteen aika ajoin. Ystävättäreni oli muuten kummissaan kun kerroin, että koen olevani introvertti. Vasta silloin tajusin, että olenkin aika ekstrovertti vain lähimpien seurassa, muuten olen vetäytyvä ja hiljainen ja omissa oloissani viihtyvä. Näin se taitaa olla monella muullakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti