Lielahtipäivä

 

Harvoin olen ollut päivän päätteeksi niin nuutunut kuin eilen, kun kävelin yhdeksän tuntia ympäri Lielahtea. Onneksi ilma oli suloinen! Mieleni vaelteli esivanhempien ajoissa 1800-luvulla. Laskin, että menneistä sukulaisista yhdeksän on kuollut Niemessä, mahdollisesti juuri tuossa vaalean vihertävässä rakennuksessa, joka on siirretty vanhalta kylätontilta nykyiselle paikalleen joskus 1800-luvun aikana. Kun viimeinenkin esiäitini Leena kuoli Niemessä joulukuussa 1860, alkoi uusi omistaja rakentaa seuraavana vuonna tuota keltaista uutta päärakennusta. Rakennuksen päätykolmioon maalattiin vuosiluku 1861. Nykyään näitä rakennuksia kutsutaan minusta vähän hullunkurisesti ”pirtiksi” ja ”vieraspytingiksi”, joka tapa on paljon myöhemmän ajan peruja.

Leena-mummon kanssa yhtä aikaa Niemessä asui siis uusi omistaja Freander. Leena joutui myymään tilan Freandereille, koska hänen miehensä Juho kuoli vain 43-vuotiaana sydänkohtaukseen vuonna 1833. Leenan ja Juhon iso lapsikatras hajaantui sittemmin maailmalle ja Leena teki myyntisopimukseen ehdon, että saisi asua loppuelämänsä tilalla syytingillä. Freanderit eivät tosin kohdelleet Leenaa kovin hyvin, joka käy ilmi Leenan lasten välisestä huolestuneesta kirjeenvaihdosta. Yksityiskohdat jäävät kuitenkin hämärän peittoon.

Kun tulen Niemeen, olen aina vähän muissa maailmoissa. Koetan eläytyä Rosengrenien elämään; Leenan ja Juhon kaikki lapset ottivat sen sukunimen jostain tuntemattomasta syystä. Koetan hahmottaa miltä paikalla näytti 1830-luvulla. Mietin mitkä nykyiset rakennukset olisivat Leenalle tuttuja… niitä on ehkä kaksi; tuo vihreä päärakennus ja aitta. Kaikki muuttuu koko ajan ja sitä on työläs hahmottaa. Leenan ja Juhon tyttären tytär Matilda syntyi Niemessä, mutta muutti varhain äitinsä kanssa Helsinkiin. Sieltä hän vieraili Niemessä tiuhaan. Oikeastaan hän asui käytännössä monta vuotta vuoroin Helsingissä, vuoroin Lielahdessa. Hän jäi 9-vuotiaana orvoksi ja hänet kasvatettiin Niemen vieressä, Lielahden kartanossa, Stjernvallien hellässä huomassa. Siellä hän asui aina naimisiinmenoonsa saakka 1876, jolloin hän oli 32-vuotias, siis varsin iäkäs sen ajan mittapuulla ajateltuna.

Lielahden kartanossakin oli samanlainen järjestely kuin Niemessä, uuden omistajan Nottbeckin ja vanhan omistajan Stjernvallin perikunnan suhteen. Clas Alfred Stjernvallin leski Selma Aurora von Kraemer asui kartanon alueella kuolemaansa v1888 saakka, vaikka Nottbeckit omistivat kartanon vuodesta 1872 lähtien. Niin ikään Selman sisar Henrika von Kraemer eli kartanon alueella kuolemaansa saakka, vuoteen 1898, kuten toinenkin sisar Johanna, vuoteen 1909. Missään historiassa tätä ei koskaan mainita, tutkijat eivät ole ehkä huomanneet. Mutta eilen minä mietin sitä, missä rakennuksessa he oikein asuivat. Ennen nykyistä tiilikartanoa jossakin tontin alueella oli ainakin vanha kartano, sekä Nottbeckien huvilarakennus, jonka ikää kukaan ei kuitenkaan tiedä. Vai onko mahdollista, että kyseessä on yksi ja sama rakennus? Tontilla on edelleen kaksi puurakennusta, joiden ikää kukaan ei tiedä. Eilen pohdin kovasti, olisivatko ne voineet  ”palvelusväen asuntojen” sijasta kuitenkin olla von Kraemerien käytössä aina vuoteen 1909?