Vanhan kirjallisuuden päivät on yks ihanimpia tapahtumia, mitä on! Olen ihan totaalinen lukutoukka, ollut siitä lähtien kun opin lukemaan. Tällä kertaa mies heitti mut alueelle ja lupasin olla siellä vain hetken ja se lupaus piti; olin valmis vajaassa tunnissa. Oikeastaan voisin kyllä möyriä vanhojen kirjojen röykkiöissä, kuin Roope Ankka rahoissaan ja nuuhkia niitä ja selailla ja lueskella pikku otteita sieltä täältä loputtomiin ja siinä tapauksessa saisin tuohonkin tapahtumaan kulumaan vaikka pari viikkoa.
Jätin kuitenkin Roopeankkailut väliin ja tein täsmäiskuja aika väljässä tapahtumassa muutamiin pöytiin ja silittelin hyllyjä silmilläni. Mielessä ei ollut mitään kirjalistaa, joita pitäisi katsella ja etsiskellä, vaan menin paikalle avoimin mielin. Noo, oikeastaan se huono puoli tässä oli, että en ole koskaan tehnyt listaa omistamistani kirjoista, joten olin pari kolmekin kertaa vähän kuutamolla siitä, että onkohan meillä jo tää… ja jätin ostamatta.
Mutta löysin sentään neljä kirjaa, jotka eivät varmasti ole meillä ja joista pidän! Aivan ensimmäisenä törmäsin tuohon Ojakankaan tekemään keittokirjaan, jossa reseptit on englanniksi, mutta jokaisen ruoan nimen vieressä on myös suomenkielinen nimi. Siitä näen siis aika mukavasti mitä Suomi-ruokia Amerikassa on harrastettu vielä 1960-luvun alussa. USA:han ja Kanadaan on mennyt joko käymään tai pysyvästi niin monta sukulaista, että aihe kiinnostaa kaikin tavoin.
Sitten käsiin tarttui Kafka. Luin Kafkaa kiinnostuneena joskus 1990-luvun alussa ja hänen tyylinsä teki vaikutuksen. Tällä kertaa kirja ”Keisarin viesti” koostuu novelleista ja muista lyhyistä pätkistä, joita jaksan varmasti edelleen lukea. Minusta tuntuu, että en ole tuota kirjaa ennen lukenut, joten sekin on sitten aivan uutta. Kafkan vieressä nojui Vonnegutin ”Jumala teitä siunatkoon herra Rosewater”, jonka olen oletettavasti lukenut 1990-luvulla, mutta en muista sitä enää. Vonnegut teki niin ikään suuren vaikutuksen aikoinaan ja hänen kirjoihinsa olen päättänyt palata. Selailin tekstiä ja se tuntui hyvältä siinä määrin, että mukaanhan tuo oli saatava.
Lopuksi juuri ennen poistumista alueelta näin vielä Waltarin ”Tähdet kertovat komisario Palmu:n” ja pälyilin sitä ensin ajatellen, että se maksaa varmaan kauheasti. Mutta koska olen hyvin viehättynyt Waltarista ja Palmuista, niin olihan se katsottava lähemmin. 15€ hinta oli mielestäni aivan loistava, joten mukaan sekin oli vielä siepattava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti