Hyvää heinäkuuta folks!
Tämä tapahtui nopeammin kuin älysinkään, sillä sisäinen kelloni elää nyt suunnilleen päivää 3.6.2022. Sieluni kello elää 1930-lukua ja ikäni on jossain 27 tietämissä. Älkää siis ihmetelkö, kun keski-ikäiseltä kysytään hänen ikäänsä (jota tietysti ei saa tehdä, mutta niinpä vaan tehdään) ja hän tuijottaa sinua hetken tyhjin silmin, kysyy sitten ”mikäs vuosi nyt onkaan” ja sitten puoliääneen ”minäs vuonna minä synnyinkään” ja sitten lasketaan hitaasti ja melko heikkolahjaisesti - sormilla - että mikäs se ikä nyt sitten onkaan. Tässä vaiheessa totisesti tekisi mieli heittäytyä Vihervaaran Annaksi ja sanoa: ”haluatko tietää minkä ikäinen kuvittelen olevani?” Ja turha siellä virnistellä, se tapahtuu teillekin 27-vuotiaat!
Riistäytyipäs tämä nyt vähän sivuraiteelle. Siis kesäkuu! Haluatteko tietää, miten minä kuvittelin eläneeni kesäkuun? Oikeastaan se ei paljonkaan eroa siitä, miten sen elin. Vaikka olenkin jaaritellut nämä asiat tänne jo kertaalleen, niin tehdäänpä vielä pieni lista. Olen kotoillut sydämeni kyllyydestä! Koska minähän olen oikea kotihiiri, joka viihdyn erinomaisesti kotosalla. Olen myös kyläillyt ja ottanut vastaan vieraita. Nyt kun korona vaikuttaa hiukan seestyneeltä tällä hetkellä, on hyvä ottaa vierailuista kaikki irti. Olen ryhtynyt taas ajattelemaan sukuselvityksiä ja minähän olen siinä nykyään varsinainen Marple! Asiat vain tulevat luokseni ja ratkeavat itsestään.
Olen tottakai ollut myös lapsuuden maisemissa ja nauttinut siellä olosta jälleen hurjasti! (Maalannut, kävellyt, pyöräillyt, höpissyt, syönyt ja muistellut.) Olen nyppinyt, leikkonut, istuttanut, kylvänyt ja suunnitellut puutarhassa. Olen viettänyt ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen muutaman Tamperepäivän, joka alkuun tuntuikin huikelta, kunnes tajusin paljonko saan rahaa kulumaan päivässä, ihan vaan ostamatta juuri mitään, verrattuna siihen että olisin kotona! Kykenen helposti tuntemaan itseni oikein vakavaraiseksi kun istun vain kotona, mutta parin kaupunkinotkumisen jälkeen melkoiseksi köyhäläiseksi… sellaista on elämä - käsittämätöntä!
Sitten tumpsahtikin eteen juhannus veneilyineen ja helteestä selviämisineen. Pidän veneilystä toden totta, mutta kovalla helteellä en pidä mistään! Helteellä sukurasittunut sydämeni aina anoo sopimuksen irtisanomista ja luulen, että jonain päivänä se tapahtuukin. Helle on oikeaa selviytymistaistelua! En todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka haaveilevat eläkepäivistä Espanjassa! Mieluummin viettäisin eläkepäivät vaikka Nordkappissa. Nauttisin 40 asteen pakkasista ja tekisin lumitunneleita. Jos olisi sauna ja muutaman neliön mökki, jossa olisi paljon lukemista, kirjoitusvälineet ja kamera, niin kaikki menisi hienosti! Helei suuri pohjoinen, täältä tullaan!! (Sitten jonain päivänä kun minut päästetään eläkkeelle, johon on noin suunnilleen 150 vuotta aikaa. Perhana kun ketuttaa se, että jokainen tuntee vaikka kuinka monta ihmistä, jotka on päässeet eläkkeelle ”no jotain 52-vuotiaana”… niin että muutaman kuukauden kuluttua sitä oltais eläkkeellä ja vois tehdä koko loppuelämänsä mitä mieleen juolahtaa!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti