Äsh, kesä on taas siinä pisteessä, että on kiire saada sato talteen! Ja minä se vaan huiskin pitkin taidetapahtumia! No, lohduttaudun sillä, että viime kesänä satoa sai talteen hyvin vähän normaaliin verrattuna (apukäsien avittamana), kun itse makasin toipilaana sängyssä ja nyt se määrä ylittyy kyllä. Mustaherukoita olen hiukan poiminut ja punaherukoita jo pensaallisen. Vadelmia ja karviaisia ollaan syöty pensaasta. Lipstikkaa pitää kuivata vielä ja omenia siivutan parhaillaan liukuhihnamaisesti kuivuriin. Ite kuivattu oman puun omenalastu on parempaa kuin mikään kaupan vastaava! Mustikoita ja karhunvatukoita ei tänä vuonna tullutkaan. Tyrni ei edelleenkään tee marjoja ja epäilen, että sen kaverina on ’samaa sukupuolta’ oleva pensas. Pitäis siis ostaa vielä kaksi, jotta tulee varmasti ’tyttö’ ja ’poika’, koska mulla ei ole mitään hajua kumpaa nämä kaksi jo ennestään olevaa on.
Kasvihuoneen kurkut ja kurpitsat kuolla kupsahti. Maissista tuli naurettavan pieni, enkä tiedä voiko sen operoida ruoaksi. Mansikoita on tullut kai neljä. Tomaatteja tulee muutamia ja ne onkin hyviä! Chilejä tulee hulluna, mutta paprikaa vain kaksi. Herneitä tuli ehkä puoli litraa ja ne syötiin jo. Retiisit epäonnistui, eli kasvoi pelkkää vartta. Päärynää tulee kuusi kappaletta, mutta ei olla vielä maistettu. Niistä olen erityisen innoissani! Viinirypäle ei tehnyt lainkaan satoa. Yrtit teki ja söin niitä melkein päivittäin suoraa ruukusta. Jotain saan kuivatukseenkin. Raparperia annettiin jälkikasvulle ja sitten kesä hujahti niin, että eipä ole itselle poimittu mitään. No, pakastimessa on vielä vanhojakin raparperimössöjä kyllä piirakoita varten. Käden takia en ole ollu yhtään innokas leipomaan tai väsäämään mitään ruokia yli puoleen vuoteen muutenkaan. Että tämmönen sato meillä tänä vuonna.
Ehkä jollain lailla pitäis miettiä ensi kesän kasvatuksia vähän tarkemmin, että mitä kannattaa kasvattaa ja mihin panostaa enemmän. Ainakin tomaattia haluaisin enemmän ja kurkkuja myös! Marjapensaita voisin vähentää, sillä kolme mustaa ja kolme punaista herukkaa tuntuu varsin työläältä nykyään. Ai niin, onhan meillä suklaakirsikkakin, mutta yleensä sen valtaa kirvat ja muurahaiset ja sitten ennen valmista satoa linnut syö sen onnettomat marjat kokonaan. En tiedä pitäiskö sekin harsottaa. Mä tykkään käyttää valoverhoja pensasharsoina, koska niihin virallisiin rastasverkkoihin tarttuu kohtalokkaasti pienet siilit ja oravat ja linnut ja sitten on surua enemmän kuin iloa. Mitenkäs sitä teillä se sadonkorjuu sujuu?
4 kommenttia:
Kasvihuoneessa kaikki kasvaa hullun lailla (paprika, tomaatti, ananaskirsikka ja chili), mutta ei kypsy. No kurkkuja on tullut. Tänä vuonna en niitä säilö. Kaikki paikat on täynnä viimevuotisia, jotka pitäisi heittää varmaan pois. Sytojen muuttamalla makuaistilla ei tullut oikein onnistuneita. Sipulit mätäni, valkosipulit katosi, mutta mausteyrtit kasvaa, Kesäkurpitsaa pukkaa ja taviskurpitsoitakin tulossa.
Kaikenkaikkiaan viljelykseni ovat hyvin rajalliset tänä vuonna.
Monivuotisista omppua tulee, jviinimarjoja tuli ja meni, en ehtinyt ajoissa kerätä. Myös luumuja näyttäisi tulevan.
Olen kyllä ihan tyytyväinen, että tällä aika pienellä panostuksella edes jotain saa. Yhtä asiaa kysäisen, kun sanot että siilit ja linnut tarttuu harsoihin - nehän on sellaista kangasmaista - tarkoitatko sittenkin rastasverkkoja? Lehtokotilot ovat nyt muodostuneet riesaksi, ensi vuonna pitää koittaa keksiä jotain niitä vastaan. Ne kiipeävät korkealle kasveihin, jopa omppupuihin! Ja niihin ei harsot auta.
t. Anonyymi emäntä
Anonyymi emäntä; Ai sullakin on kasvihuone! Kivaa! Mä oon niin noviisi siinä hommassa, etten oikeen tiedä mitä sinne laittais, jotta hyötysuhde olis optimaali. Onko sulla vielä makumuutoksia? Toivottavasti oli vain hetken!!
Mua harmitti vähän viime vuonna, kun mitään ei pystynyt tekeen ja kaikki oli aivan nollissa. Nyt alkaa olla elossa taas mukavasti kiinni!
Joo, nimen omaan rastasverkkoja tarkoitin! Ne on ihan vihon viimeisiä! Taidankin korjata tekstiä vähän. Kotiloita meilläkin on enemmän kuin ikinä ja ne syö kaiken. Vadelmatkin! Yök.
Hei! Kysyit makumuutoksista. Onneksi maut palautuivat ennalleen, mutta aina huolestuttavan monta päivää muutokset kestivät ja lopullinen palautuminen vei kyllä ennemmin viikkoja kuin päiviä. Suolan ja happaman aistiminen lakkasi kokonaan, siis aivan täysin. Makeaa pystyi maistamaan, karvautta en muista. Ohjeet lisätä suolaa tai syödä happamia "raikkaita" ruokia ei siten toiminut.
t. Anonyymi emäntä
Anonyymi emäntä; Kiitti kun palasit vastaamaan. 😊 Mä koin ne makumuutokset tosi inhottavina. Melkein kaikki maistui epämiellyttävältä. Jotenkin metalliselta! Siitäkin on nyt kohta vuosi… hassua ja hyvä niin!
Lähetä kommentti