Hotelli Vaakunassa!

 

Me valloitettiin siskon kanssa Helsingin hotelli Vaakuna ja Vaakuna valloitti meidät! Tämä uskomattoman hieno klassikkohotelli oli kaikin tavoin nappi kokemus ja enemmänkin. Sijainti ensinnäkin on paras mahdollinen, sillä rautatieasema on lähestulkoon Vaakunan portailla ja Mannerheimintie heti takapihalla. Visuaalisesti vaakuna hellii vanhan Suomi-designin rakastajia, kuten meitä. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja avuliasta ja koimme alusta loppuun olevamme tervetulleita. Ruoka oli hyvää, siisteystasossa ei ollut mitään moitittavaa ja pieniä extrojakin hotelliyöpymiseen kuului. Yksi niistä oli kuntosalinkäyttöoikeus hotelli Presidentissä ja toisekseen hotellin avainkortin kuorella sai 10% alennuksen Sokoksella, joka on siis kätevästi samassa rakennuksessa, alemmissa kerroksissa. Tässä hiukan lisää Vaakunasta designin ystäville.

Erkki Huttusen suunnitteleman Sokoksen talon, jonka yläkerroksissa Vaakuna sijaitsee, piti valmistua jo vuoden 1940 olympialaisiin, mutta sota keskeytti kaiken tylysti.

Vaakunan viralliset avajaiset pidettiin vasta vuonna 1952, sopivasti (jälleen) Helsingin olympialaisiin.

Tuolloin Vaakuna oli pohjoismaiden suurin hotelli.

Valaisimet hotelliin suunnitteli Paavo Tynell ja vanhojen klassikkolamppujen kauneus lumoaa kävijän yhä tänäkin päivänä.

Vanha henki on suloisesti aistittavissa pienissäkin yksityiskohdissa.

Arkkitehtuurin, designin ja hillityn tyylin yhdistelmä on vaikuttava.

Ensimmäisenä iltana kävimme hotellin 10. kerroksen ravintolassa syömässä pienet iltapalat. Lautasella Sokerisuolattua lohta ja piparjuurikreemiä. Todella hyvää!

Hengailimme hotellin eri tiloissa ja istuskelimme tuoleilla siellä ja täällä.

Ja mikäs täällä oli hengaillessa, sillä pääsimme huoneeseen heti kun juna heitti meidät Helsinkiin! Eli vaikka virallinen sisäänkirjautumisaika on klo 15, niin huone oli kuitenkin valmis jo klo 11. Kannattaa siis aina heti mennä kysymään respasta, että mikä on huoneen tilanne.

Varasimme huoneen soittamalla hotellin varauspalveluun ja saimme toivoa mihin ilmansuuntaan ikkunanäkymän haluamme. Pähkäilimme asema-aukion ja Mannerheimintien välillä, joten asia jäi siltä osin hiukan auki. Kaksi yötä täällä oli kuitenkin jo selviö, oli ilmansuunta mikä hyvänsä.

Respaan saapuessamme saimme kuulla, että meille oli alustavasti varattu huone 5. kerroksesta ja näkymä kohti Mannerheimintietä.

Mutta koska respan avulias työntekijä suositteli vahvasti asema-aukion suuntaa jo aamuauringonkin vuoksi, niin pääsimmekin eri huoneeseen 7. kerrokseen ja vieläpä saman tien. Kiitos hänelle vinkistä, joka olikin ihan parhautta! (Ikkunanäkymistä tulossa oma postaus.)

Otin matkalle mukaan Tove Janssonin Kesäkirjan, mikä oli virhe, sillä enpä avannut kirjaa kertaakaan. Sitä paitsi hamusin Kampin kirjahyllystä tiistaina jo kolme kirjaa; Steinbeckin ’Hiiriä ja ihmisiä’ sekä ’Taipumaton tahto’, jotka on molemmat 1930-luvun upeaa ajankuvaa. Kolmantena käpälään tarttui Elina Loisan ’Rajantakaiset’.  Mikäpä sen parempaa, kuin lukea kaikessa rauhassa Steinbeckiä Vaakunassa!

Keskiviikoksi olimme sopineet tapaamisen erään ihastuttavan sukulaisen kanssa ja niin me sitten istuimme nauraen ja rupatellen aseman kahvila Elielissä. Se oli lämmin ja kupliva tapaaminen! Näen nyt sieluni silmin Matildan siskontytön kahisevissa mustissa hameissaan ja valkoisissa pitsikauluksissa, kuten meille häntä muisteltiin. Mikä ihana lisä sukupuun kuvitukseen!

Hotellin aamupala oli sillä tavalla runsas, että esimerkiksi minä en jaksanut yrittääkään maistaa joka laatua. Alkupaloiksi molempina aamuina kuitenkin otin rahkaa ja hilloa, granolaa ja siemeniä.

Leipiä olisi ollut tarjolla useanlaisia, mutta valitsin karjalanpiirakan munavoilla ja päällyksillä. Raejuusto oli hauska kyytipoika tälle ruokalajille.

Silloin kun saatavilla on pekonia, voisin kahmia sitä litratolkulla, mutta pakkohan sitä on hiukan himmailla. Rapea pekoni, samettinen munakas ja tummaksi paahtuneet pikkunakit katosivat makoisiin suihin alta aikayksikön.

Varsinainen ylläri löytyi jälkkäripöydästä, sillä en liene koskaan nähnyt niin monenlaisia jälkiruokia hotellissa. Oli monia eri hedelmiä paloiteltuna ja myöskin monia erilaisia leivonnaisia, joista herkkusuuni vainusi nämä vaaleat möllykät, jotka lienevät tuulihattuja tai jotakin niiden sukulaisia. Oh, njam!

Jos hotellissa vain on tarjolla sauna, niin sieltä löytää minut! Vaan enpä ole koskaan ollut niin täydessä hotellisaunassa, kuin täällä. Meitä oli ehkä 8 naista lauteilla siinä pienessä saunassa ja uupumus iski löylyttelyn tuoksinassa jälleen kerran. Hotellin 10. kerroksesta löytyy myös isompi ja hienompi sauna ikkunanäkymin, jos varaa isommalle porukalle vaikka kokoustiloja ja saunomisia samalla kertaa.

Aamupalan jälkeen me vähän ”eksyimme” hotellin käytäviin, joihin ei välttämättä pitäisi eksyä, sillä nämä tilat olivat kokouskäyttöön tarkoitettuja. Löytyvät niin ikään 10. kerroksesta.

Nykyaika vanhan maailman twistillä.

Logo! Jos hotellilla on oma logo, se jo osoittaa tiettyä tasoa ja perinteitä. Tämä logo löytyi jokaisen hotellihuoneen ovesta, sekä tyynyistä.

Yksi päämäärä tällä matkalla oli levätä hotellissa. Yllättävän paljon jaksoin silti heilua ympäri kaupunkia (tästä oma postaus), mutta kokeilin myös joogaa hotellihuoneessa. Illalla sängyssä oli hauska kokeilla jooganidraa ja lähtöpäivän viimeisinä hetkinä restoratiivista joogaa paksun lämpimän maton päällä. Jos joskus tänne palaan, kokeilen taas joogaamista ja luen vanhoja klassikoita hotellin monilla istuinryhmillä. Kenties haen erikoiskahvin mukaani jostain lähikahvilasta ja luen jopa runoja? Kahvikone oli asia, jota kaipasin huoneessa, sillä nyt tuntuu, että vedenkeitin ei oikein enää riitä. Kuntosalikin voisi ihan totta olla tässä rakennuksessa! Edes pienen pieni sellainen. Tämä hotelli ei ole halvimmasta päästä, mutta ei totisesti kalleimmastakaan. Uskoisin kuitenkin, että hinta-laatusuhteeltaan tänä on kärkipaikoilla. Tätä suosittelen lämpimästi! (Eikä tämäkään kirjoitus ole kaupallinen yhteistyö!)