Tartuin viikkoon

 

Tartuin viikkoon kuin hetkeen! Tiistaina menin jälkikasvun kanssa Hervannan uimahalliin heti aamusta. Kävelin ne pirhanan kahdeksat portaat alas, koska hissikammo on vähän vaivannut. Jestas miten mukavan väljää siellä uimahallissa on ja sauna on ihana. Paitsi sillä hetkellä kun kaksi mummoa innostui kilpaheittämään löylyä. Kolmen heittosession jälkeen sanoin kuuluvasti, että voisiko sitä löylynheittoa nyt vähän himmata. Arvatkaa auttoiko? Ei, koska kailottamisestani huolimatta kukaan ei kuunnellut ja osa ei ilmeisesti osannut suomeakaan. No minä väistin sitten, vaikka viihtyisinkin saunan lempeässä lämmössä vaikka kuinka kauan! Uimahalleilun jälkeen söin lounaan Aloha Ramenissa kanatäytteisten dumplingsien kera.

Olen tuuminut, että kaupunkikäyntini maksavat oikeastaan aika paljon, sillä ratikkasiirtymisiin, kahvilaan ja ruokaan menee rahaa yllättävän paljon. Oikeastaan halvemmalla pääsisin, kun lähtisin vaan uinnin jälkeen kesken päivän bussilla kotiin. Mutta onhan se toisaalta ihan loistava juttu hengailla pitkin kaupunkia ja nauttia kirjakaupoista ja ruoista ja erikoiskahveista… sitä paitsi käyn yleensä kaupungissa kerran tai kaksi viikossa. Nyt oli ultimaattinen hääräysviikko, kun olin kaupungissa arkena kolmena peräkkäisenä päivänä.

Keskiviikkona treffasin ystävättären Kalevan uimahallissa pitkästä aikaa ja intopiinä poukkoilimme vesijumpassa kokonaisen tunnin, kuin parhaatkin mummot. Ilmeisesti minä olenkin haparoivine kävelyineni, harmaine hiuksineni ja muutenkin aika mummo, sillä eräs saunamummo sanoi ystävättärelleni, että ’mitäs sinä teet täällä vammaissaunassa (pyörätuolisauna), kun sinä olet noin nuorikin…’ (ja meillähän on ystävättären kanssa vain kolme - neljä vuotta ikäeroa). Meidät oli näet juuri häädetty toisesta saunasta, kun yksi mummo katsoi oikeudekseen mättää kiukaalle riuskasti vettä kysymättä keltään. Kahden kerran jälkeen pyysin, että voisiko hän heittää vähemmän tai pitää taukoa, kun syöpähoitojen jälkeen en oikein jaksa rankkoja löylyjä. Arvatkaa minkä vastaanoton se sai? ’Mene toiseen saunaan, tämä on löylysauna!’ Voi paavo niitä mummoja. Tällä viikolla en ollut kuitenkaan yhtään riitelytuulella, joten annoin mummojen riehua itsekseen ja väistin.

Uinnin jälkeen singahdin Thai-Laos-ravintolaan syömään tulista kanakeittoa, riisiä ja chilimössöä. Lopulta hiki valui silmien alta ja ajattelin, että olen hullu. Kuka nyt pelkkää chilimössöä latoo riisin päälle kolme ruokalusikallista?! Mutta koska viimeksi tämän ravintolan jälkeen sain vuorokauden kestävän janon ja turposin kuin pulla-akka, niin päättelin, että heidän soossinsa on täynnä suolaa tai natriumglutamaattia, eli koetin syödä vain niitä erityisiä herkkuja, eli tulista keittoa ja chilimössöä. Toimii muuten yhdistettynä riisiin nämä molemmat jopa yhtä aikaa! Tällä kerralla janotti vähemmän ja turposinkin vähemmän. Eli salaisuus piili tosiaankin niissä sooseissa.

Masu chiliä pullollaan ja naama hiessä lähdin paarustamaan kohti vintageuffia. Ovella ajattelin, että en osta mitään, katselen vain, mutta kaksi metriä edempänä kahmin kainalooni jo kaksi talvitakkia ja könysin sovituskoppiin. Onneksi ne takit oli molemmat vähän ahtaat, eli kauppoja ei tullut! Sitten maleksin Suomalaiseen kirjakauppaan istumaan ja selailemaan kirjoja. Voi! Kirjat!! Mutta ei niistä nyt sen enempää. Toisella uffilla sekosin uudestaan ja tungin itseni sovituskoppiin viiden vaatteen kanssa. Ihastuin mm erääseen todella komeaan miesten puvun irtotakkiin! Harmitti aika lailla, kun se oli erittäin liian iso. Hartiani olivat ainakin 20 metrin etäisyydellä toisistaan. Säästyipä siis taas rahaa.

Ja kulku jatkui edelleen Pellasiin, siihen Ruuskasentalon kahvilaan, joka juuri muutti noin 20m. Nämä uudet tilat on pienemmät, mutta lämpöisemmän oloiset ja viihtyisämmät! Tosin tarjoilija sanoi mun tabletin nähdessään, että meidän konseptiin kuuluu, että ei tietokoneita! Hämmennyin. Jaha? Sulloin tabletin laukkuun ja jäin miettimään asiaa. Kysyin myöhemmin toiselta tarjoilijalta, että mihin se sääntö perustuu, kun täällä kuitenkin ihmiset näpyttelee puhelimiaan. Että kun mulla on älytön kännykkä ja käytän tablettia kuten älykännykkää, niin miksi en saa sitä teillä käyttää? Selvisi, että kyseessä oli väärinkäsitys. Tablettini on aika iso ja eka tarjoilija luuli sitä läppäriksi. Kyseessä on siis ajatus, että kukaan ei istuisi siellä läppärin kanssa kolmea tuntia töitä tekemässä ja varaamassa pöytää muilta asiakkailta. Vähän tosin jäin miettimään, että eikö siellä sitten saa notkua ystävättärienkään kanssa kolmea tuntia? Aikaraja-kahvila…

Torstaina kävin kokeilemassa Ylöjärven uimahallia, joka oli mulle ihan uusi kokemus ja tällä kertaa ilahduin saunan ovella olleesta kyltistä ”Tämä on lempeän löylyn sauna!” Toisessa saavat mummot löylytellä toisiltaan henkeä pois, minä menen tänne. Polskin pari viidentoista minuutin sessiota vesijumpassa ja notkuin saunassa pitkän kaavan kautta. Myöhemmin sinkosin Tampereelle kahvilaan ystävättären kanssa ja hitsit miten ihana kohtaaminen sekin taas oli! Kahvilan jälkeen valuimme vielä Lie-Mi-ravintolaan lounaalle.

Olen siis tällä viikolla puuhastellut ja sinkoillut paljon enemmän kuin yleensä ja onhan se ollut tosi ihanaa! Uimahalleja, kahviloita, ihania ihmisiä, ruokaa! Sainpa ajatuksia muualle ja ajan kulumaan nopeammin. Mutta on se ollut myös väsyttävääkin. Jalat on monella tavalla väsyneet ja kipeät, vaikka saunoissa olen kokeillut vähän jotain joogan tapaista venyttelyäkin. Selkää särkee. Olen ihan uuvahtanut. Tuskin enää jaksan viiden päivän työviikkoja ikinä, mutta ei sen väliä. Kunhan saisi elää ja puuhailla jotain.