Tässä on nyt reilu kuukausi odoteltu jännityksellä uusintaverikokeita, joilla mitataan syöpäantigeeni CA 12-5:n muutosta. Tällä välin olen lukenut kahden suomalaisen vakavasti syöpäsairaan naisen keskustelukirjan, jonka lopussa toinen kuolee. (Lehmuskoski, Launonen: ”kesken kaiken”) Olen miettinyt syövän uusiutumista, uusia hoitoja, kipuja, kuolemaa, sitä onko kuolema kivulias, hautajaisiakin. Täytyy sanoa, että nyt olen niin perkeleen täynnä tätä aihetta, että ällöttää. Ja ne verikokeet oli nyt sitten tiistai-aamuna.
Koska kyse on tällaisesta erikoisemmasta verikokeesta, sen tulos ei tule fimlabin sovellukseen. Näen tuloksen omakannasta, kunhan he ehtivät sen sinne kirjata. Vaan mitä nyt; päätin, että enpäs mene katsomaan koko tulosta! Perjantaina, kun lääkäri soittaa, saan sen kuitenkin tietää. Ja nyt kun mulla on ihan jees-fiilis, en todellakaan pahenna sitä hysteeriseen stressiin katsomalla tuloksia etukäteen. Tietysti voi olla se mahdollisuus, että jos tulos on nousussa reippaasti, niin lääkäri saattaa ehkä soittaa ennen perjantaita. Täytyypä vastata kaikkiin puheluihin, vaikka niinhän mä muutenkin teen.
Tässä odotusviikkoina olen häärännyt kuin hurjapää! Juossut uimahalleissa ja tavannut ystäviä, singahdellut Helsinkiin ja notkunut ravintoloissa. Järjestellyt konttoria ja aloittanut kukkamultien vaihtamisen. Selvitellyt ensi viikon työasioita. Epätodellista, että saikku todellakin loppuu vihdoin; vuoden ja melkein kahdeksan kuukauden jälkeen! Huippua!
Olen myös kuulostellut itseäni ja ollut huomaavinani kaikenlaisia oireita. Mutta ei niistä nyt sen enempää! Ei voisi vähempää kiinnostaa. Se syöpäantigeenilukema pitäisi muuten terveellä olla alle 35, mutta mulla se oli yli 1600, sillon kesäkuussa 2023! Leikkauksen ja sytojen jälkeen se laski johonkin 38:een ja nyt se oli yhtäkkiä 151. Tämä selvennyksenä niille, jotka miettii mistä tässä hetkessä on kyse.
14 kommenttia:
Eilen oli miehellä 1. sytostaatit. Oli henkisesti raskas päivä ja olin niin uupunut, että menin maate jo ennen kahdeksaa.
On varmasti hirvittävän rankkaa tuommoinen tulosten odottelu, mutta on varmaankin parempi odotella sinne lääkärin soittoon kuin käydä jatkuvasti kurkkimassa Kannassa, joko tulokset ovat tulleet. 🙈 Voimia sinulle! ❤️
<3
Voi ei… raskasta kaikille! Mutta tsemppiä teille ja toivon todella, että kaikki menee hyvin! 🩷
Kiitos! 😊
Kiitos!! 🩷 Oikeestaan se oli rankkaa viimeset 3 viikkoo, mutta sitten jotenkin turruin. Sain itteni uskoon, että mitäpä tässä, mitään ei ole jos tuloksia ei näe. 😝
Oi, aika raskasta varmaan odotella, mutta aika hyvin olet täyttänyt päiviä kuviolla jutuilla.
Nyt täytyy lukea sun blogia paaaljon taaksepäin, että pääsen perille sun elämästä. Olen vasta hän lukenut ja tykkään kovasti tavastasi kirjoittaa.
No voi kiitos! 😊 Tervetuloa blogiin!
olet ajatuksissa <3
Kiitos!! Nämä henkisen tuen osoitukset on tärkeitä! 🩷
Nostan hattua kaikelle hääräämisellesi! Antoisaa kuvailua olet kaikessa myllerryksessä meille niistä kirjoittanut.
Jaksamista edelleen 🥰 -Viiru
Kiitos! On tosi kiva häärätä niin että ajatukset menee pois ikävämmistä jutuista (jotka silti tavallaan on koko ajan takaraivossa).
Vauhtia on sinulla piisannut! Tällaista flegmaattista sohvamatoa jo tarinoidesi lukeminenkin hengästyttää 😊. Ihanaa, että olet jaksanut touhuta kaikenlaista lamaantumatta stressin alle.
Lämpimiä ajatuksia ❤️ lähettää
Katariina
Kiitos sinä ihana! 🩷 Heh, hyvä jos hengästyttää lukea mun viipotuksia! 😄 Silloin kesällä -23 jäädyin ja lamaannuin täysin, olin uneton ja paniikissa. Nyt haluan edes minimoida sen järkyttävän fiiliksen.
Lähetä kommentti