Loppusuoralla jo kohta ollaan. Jossain vaiheessa mietin, että mulle olis riittäny hyvin vaikka 15 taloa koko messuanniksi. Nythän kohteita oli yli 30. Ei kai niitä kaikkia olisi tarvinnut kiertää, mutta halusin nyt silti nähdä kaikki asunnot. Vaan kyllä sen päivän iltana oli poikki!!
Tässä on hanakin oikein lauteitten päällä. Minä kyllä kolhisin siihen jalkani joka kerta. Sitten vois kyllä veriset koivet kätevästi huuhtoakin siinä samalla.
Ja hieman eri sävyistä puuta ja harmaata. Kiva valaisin!
Tässä ihastuin noihin Anne Mäkelän Grafiikkataloihin! (Jotka eivät olekaan keramiikkaa, jos oikein käsitin.)
Kiva keinutella, vaan en taitaisi päästä tuosta ylös. Herran jestas mikä näky se olisi! Huitoisin maassa kuin joku pyhä pillerinpyörittäjä.
Ja sitten oli terassilla oikein keramiikkateos! Joku sanoi, että olivat teinien tekemiä.
Katonrajaikkunat on vähän nou nou mulle, mutta tuo pikkusoffa on huisin kiva.
Ja jos haluaa valoa, muttei verhoja, mutta kuitenkin näkösuojaa, niin valokuvatarra ikkunassa on pop!
Emil Wikström mainittu. Kivat muodot ja värit kaikessa!
Riippumatto voi olla puustakin tehty!
Lamput on kivat ja yöpöydissäkin taitaa olla tarpeeksi tilaa kaikelle välttämättömälle.
Lampunvarjostin on varsinainen lautanen - no veikeältä se näyttää, en vaan tiedä onko toimiva. Että tippuuko tästäkin pölykääryle jonkun siskonmakkarasoppaan? (Sanoo hän, jonka kodissa todellakin on pölykääryleitä!)
Näistä kaakeleista pidin!
Peili valaistuksineen, taso ja allas on ihanat!
Mietin, että mitenköhän pytyn uimuri putsataan tai vesisäiliön mekanismi vaihdetaan - onko esim tuo hyllylevy nostettavissa? Nimimerkillä niitä hoitanut IDO59-malleissa…
Valaisin on kuin kesähattu!
Terassit ja parvekkeet ei tee nykyään juuri eroa sisätilojen kanssa, joka on upeaa! (Ellei ole 45 astetta hellettä tai pakkanen tai kaatosade tai hirmumyrskytuuli…)
Autisminkirjo (erityisesti siis mainittiin aistiyliherkkyys) oli kuulemma huomioitu rauhallisilla väreillä, pehmeillä ja miellyttävillä materiaaleilla, matoilla, akustiikkalevyillä ja runsailla tekstiileillä. Mä en siis huomannut sitä, vaan piti oikeen erikseen kysyä että hei miten se autismin huomioiminen nyt täällä näkyy?
Tämä jollain lailla erosi muista keittiöistä ja hiukan toi mieleen vanhan ajan ratkaisut. Vaikka 1970-luvun. Kotoisaa!
Vaikka aika avoin tämäkin oli, mutta kuitenkin kuvasta näkymättömissä vasemmalla oli väliseinä, joka vähän rajasi hallimaista avoimuutta.
Kunnon keinutuoli! Tästä minä pidän! Tuossa kiikkuilisin aamusta iltaan.
Nyt tuli lamppukateus! Ihan hyytävän kaunis!
Toisestakin suunnasta sama keittiö näytti suht tilavalta ja kivalta ja laskutilaa oli runsaasti. Toisin kuin semmoisissa, joissa on tuskin kissan kokoinen laskutila. Vispaa siinä sitten marenkia saakeli.
Tuo digitaalinen kello oli ensimmäinen semmoinen asia, josta ajattelin ”Ei hitsi, mäkin haluun tollasen!” Koska siinä luki ’keskiviikko, iltapäivä’. Ja sittenhän selvisikin, että tämä oli se muistisairaan koti. Eli just sopiva mulle.
Aika pieniä yöpöytiä näkyi paljon. Tuohon mahtuisi kello tai kännykkä, silmälasit, dosetti ja juomalasi jos maljakon veisi pois ja sitten kirja ei enää mahtuisikaan. (Kellä ylipäätään on maljakko yöpöydällä? Unissaan vahingossa hamuaa jonkun parsan kitusiinsa siitä…)
Tässä tuli automaattisesti jotenkin unettava olo - ehkä se oli tuo valo.
Ja kasviharrastajille ikkunoita oli vaikka millä mitalla! Aivan mahtavaa! Vaan nykyään ei harrasteta enää ollenkaan ikkunalautoja, joka on kummallista.
13 kommenttia:
Olisi ihana päästä taas asuntomessuille, kerran olen käynyt mutta siitä on jo vuosia aikaa ... !
valokuvatarra ikkunaan! Aloin heti haaveilla että meidän seitsemännen kerroksen kerrostaloasunnon ikkunasta siintelisi joku ihana hiekkaranta...!
ja niin, piti jatkamani. Lehtorin isoäidillä oli tuollainen digikello, ei varmaan mikään kamalan kallis härpäke.
Samaa mieltä myös yöpöydistä, pitää olla tilaa kirjalle ja päiväkirjalle, dosetille, lampulle, herätyskellolle, silmälaseille, kuulokkeille, juomalasille ja muutamalle muulle asialle.
Hei taas 😁 , pikakatsaus asuntomessuihin , tämä riitti minulle tällä haavaa ja lähinnä innostuksella luinkin sun tekstejä : ” …vatkaa siinä sitten jotain marenkia ..” , .. vahingossa yöllä parsa kitusiin …” jne jne voi kun itsekin osaisi kirjoittaa noita sukkelia sanoja niin että lukijalle tulisi hymy huulille.
Tuo on taito jota ei voi opetella , samoin kuin piirtäminen ( aah , osaisinpa piirtää , maalata jne) ..
Seuraavaa postausta odotellen ja kesänjatkoa toivotellen Leena
Toivon, että pääset! 😊 Ilmeisesti Pirkkalaan on tulossa muuten sellanen vapaa-ajan asuntojen messut… vai ymmärsinköhän mä väärin. Kuulin kun messuilla joku selitti niin. Netistä ei kuitenkaan löydy mitään siihen viittaavaa. 🤔
Hemmetti, sehän puhuikin niistä ens vuoden messuista Pickala rock resortissa! Mä vähä ihmettelinkin että onpa lähekkäin perättäisinä vuosina.
No sanopa muuta! Mä keksisin vaikka kuinka monta ihanaa tarraa! (Junanrata ja höyryveturi, sumuinen peltomaisema, esivanhempien valokuva, latomeri…) sehän vois olla esim puolen ikkunan kokoinen tai vain osa ikkunan pinta-alasta. 😃
Ohoh, apukaupassa näkyy olevan just tuollanen ja muitakin! 😃
Niin, eikö! Yöpöydällä mulla on kaks pinoa kirjoja, lääkkeet, dosetti, juomalasi, käsivoide, arpivoide, silmätipat, silmälasit, kännykkä… todellisuudessa mulla on siis ensinnäkin sängyn rakenteisiin kuuluva avuton yöpöytä, jossa on vaan muutama voidepurkki, sit antiikkinen yöpöytä, jossa on valokuvia ja koruja, ja vielä ruokapöydän tuoli ihan sängyn vieressä, jossa on nuo kaikki edellä luetellut. Onpa tyylikästä… 😂 Mutta onpa tilaa!
Voi kiitos sinä ihana! 💜
Joskus ajatus lentää, joskus tökkii. Aluksi mietin, että täytyy kirjottaa asiallisesti, ettei kukaan asunnon omistaja loukkaannu, mutta hitot, ainahan joku loukkaantuu ja sitä paitsi miksi suitsin itseäni, kun kirjoitan muutenkin mitä ajattelen! Jos joku on niin tosikko, että vetää herneen nenään (koska kirjoitan kuitenkin aina pieni pilke silmäkulmassa) niin sitten voin vaikka lähettää hälle pussillisen herneitä jotta pääsee vauhtiin. 😉
Puinen riippumatto. Ei olisi tullut mieleen, mutta maino idea. Kaunis. Olisit hyökkinyt tutkimaan, että oliko mukava myös 😁 Ajatus valokuvatarrasta ikkunassa oli myös kiintoisa. Mitähän ihanaa valitsisin kuva-aiheeksi?
Joo, ei mullekaan olisi tullut mieleen, jostain syystä, höh. Kätevä ja varmaan kestävämpi kuin naru- tai kangasversio. Melkein hyökinkin tutkimaan! 😄
Niin, eikö? Se vois olla vaikka mitä hienoo. Ja kuitenkin luulisin että helpompi poistaa ja vaihtaa kuin valokuvatapetti vaikka.
tunnustan: mulla on kaks yöpöytää.
Varsinainen (se, missä on dosetti ja silmälasit ja kirja jne) ja isompi - siinä on päiväkirja ja kirjapino ja kori kaikenlaiselle epämääräiselle mitä tarvitaan ihan kohta.
Great! 😄
Lähetä kommentti