Vanhoissa esineissä roikkuu entismaailman henki

Aamuaurinko paistaa niin pirteästi sisälle, että on pakko kuvata vähän. Keräilyastiakaappini uumenissa tönöttää monia vanhoja, hassuja tai persoonallisia ja uudempiakin esineitä. Jokainen puhuttelee omalla tavallaan. Osa on peritty, osa ostettu kirpparilta, jokunen ulkomailtakin. En väsy katselemaan niitä, käytän kylläkin harvemmin.

En juurikaan enää kartuta kaapin sisältöä. Vaikka täytyy sanoa, että viimeksikin kirppiksellä käydessäni oli vaikeuksia ohittaa hassuja vanhoja astioita. Etenkin vitsikkyys vetoaa siis minuun näissäkin hankinnoissa. Ei koskaan se, mikä sattuu olemaan muodissa.

Valoisaa viikkoa kaikille lukijoilleni!

Kuluneen vuoden pääkohtia

Taas on yksi vuosi kulunut yllättävän nopeasti!

On aika luoda pieni katsaus jokaisen menneen kuukauden pääkohtiin.

Tammikuussa kotoilin etenkin ulkona. Vuosi alkoi pienellä pakkasella ja lumitöitä tein melkein joka päivä. Jääkokeiluja tuli harrastettua jääkakkujen, jäämuffinssien, jääkäsien ja jäädytettyjen pitsiliinojen muodossa.

Helmikuussa alkoivat työt ja elämisenrytmi vaihtui taas erilaiseksi. Olo oli fyysisesti hieman kehno ja stressiäkin tuli koettua.

Maaliskuussa opettelin mindfulnessia ja otin rauhallisesti. Opin huomaamaan elämän erilaiset värisävyt taas. Pidin facetaukoa. Suosittelen!

Huhtikuussa innostuin viherkasveista! Päätin aloittaa mieheni kanssa myös hyvien ravintoloitten katsastamisen: ensimmäisenä kokeilussa Näsinneula, joka olikin loistava paikka! Menkää ihmeessä!

Toukokuussa vietin viikon loman lapsuusmaisemissa ja latasin koko kevään akut kuntoon kerralla! Myös puutarhahommat alkoivat hiljalleen.

Kesäkuussa kuokin puutarhassa melkein joka päivä ja nautin portailla istuen aamukahvin kukonlaulun aikaan, ennen töihin lähtöä. Mahtavia hetkiä!

Heinäkuussa tein lyhyitä työviikkoja ja lyhyitä työpäiviä. Vinkkinä kaikille jotka voivat tehdä tunteja talteen: kevättalven pitemmät päivät maistuvat kesän lyhyinä päivinä tosi makeilta! Ihastelin luontoa ihan pienissäkin asioissa: tarkkailin esimerkiksi joka aamu uusia luonnonkukkia tienvarrella bussipysäkiltä töihin kävellessä. Miten en ole niitä ennen huomannut? Ikinä?

Elokuussa vietin "lomaa" eli työsuhde loppui ja elämä siirtyi lähes kokonaan puutarhaan sadonkorjuun merkeissä. Ja sehän tiesi totaalista kiirettä!

Syyskuussa kotoilin, kävin lapsuusmaisemissa ja sairastin vähän. Ja sain tietää uudesta duunista.

Lokakuussa aloitin uuden työn ja levitin siipiäni hiukan uusille suunnille sillä rintamalla. Innostuin itsenäisestä duunista, joka oli myös mukavan ja sopivan haastavaa.

Marraskuussa pääsin enemmän balanssiin terveyteni kanssa, mutta ankeilin vähän pimeää vuodenaikaa. Työmatkat pimeään aikaan ovat nuuduttavia!

Joulukuussa jäin taas "lomalle" ja jouluilin ja kotoilin oikein olan takaa. Hyvissä fiiliksissä ja terveenä! Paljon yhteistä aikaa miehen kanssa ja rauhallista oloa kotosalla - juuri introvertille sopivaa!

Nyt voi sitten luoda katseen vuorostaan eteenpäin ja haudutella tulevan vuoden näkymiä, tavoitteita, toiveita ja lupauksia...

Kokkausprojekti osa 39

Kirja nro 10

Miia Saastamoinen, 
Luonnollista! Syömisen syvin olemus, sivu 243;
(Keuruu 2012)

Porkkana-inkiväärikeitto

½ dl manteleita
1 iso tai 2 pientä porkkanaa
peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
3 dl pilkottua kukkakaalia
½ avokado
4 dl vettä
ripaus ruususuolaa


Liota manteleita vedessä 10-20 tuntia. Kaada liotusvesi pois ja kuori manteleiden ruskea kuori. Soseuta mantelit 2 desissä vettä.
Raasta porkkanat ja inkivääri hienoksi raasteeksi sekä paloittele kukkakaali. Lisää 2 desiä vettä sekä kaikki loput raaka-aineet paitsi avokado. Soseuta tehosekoittimen nopeimmalla teholla pehmeäksi. Lisää puolikas avokado ja soseuta samettimaiseksi.


Keitto oli helppo tehdä ja odotukset olivat korkealla, sillä rakastan samettisia sosekeittoja! Mutta maku olikin aika kukkakaalinen. Sikäli kun makua ylipäätään oli. Olin yllättynyt maun mietoudesta ja siitä ettei keitossa maistunut mielestäni porkkana tai avocado ollenkaan. Lisäksi kaipaisin näihin resepteihin edes jotain osviittaa siitä, miten paljon valmista ruokaa tulee. Tätä tuli 9 dl. Jos teen keittoa joskus uudelleen, teen siitä joko lämpimän version tai sitten vähennän kukkakaalin osuuden kolmannekseen.

Kokkausprojekti osa 29

Kirja nro 7

Jari Keränen, Timo Malmi, 
Valkokankaan herkkuja, sivu 68;
(Keuruu 2006)

Chilikaakao kermavaahdolla
(Elokuvasta "Pieni suklaapuoti")

3 dl kiehuvaa vettä
5 dl täysmaitoa
1 tuore chili
1 vaniljatanko
1 kanelitanko
100 g tummaa suklaata
2 rkl sokeria
vaahdotettua kermaa

Poista tuoreesta chilistä siemenet ja pane se kiehuvaan veteen. Anna veden kuplia kiivaasti, kunnes neste on vähentynyt noin puoleen. Poista chili ja anna veden jäähtyä.
Kuumenna täysmaito vesihauteessa ja lisää joukkoon kanelitanko. Halkaise vaniljatanko, irrota siinä olevat siemenet veitsen kärjellä ja sekoita siemenet maitoon. Lisää suklaa pieninä paloina ja sekoita niin kauan, kunnes suklaa on sulanut.
Poista kanelitanko ja lisää chilivesi maito-suklaaseokseen pikkuhiljaa sekoittaen. Kaakao on riittävän väkevä silloin, kun chili tuntuu selvästi juodessa.
Suklaassa on jo sokeria, mutta sitä voi lisätä juomaan maun mukaan. Koristele kaakao kermavaahdolla.

Njam! Vaikka -hups!- chilivesi pääsi kiehahtamaan sen verran paljon, että lopulta vettä oli jäljellä vain noin puoli desiä, ei tästä tullut liian tujua. Vaniljatangon sijaan ripautin sekaan aitoa vaniljajauhetta pikkuruisen. Tumman suklaan sijaan käytin puolet taloussuklaata, puolet Fazerin sinistä, jonka vuoksi sokeria tarvitsi lisätä vain teelusikallinen. Kermavaahtoa pursotin laiskana purkista. Kaakaosta tuli maukasta! Kylmän talvipäivän taattu juoma.

Oman lisäni (ensimmäisen kupillisen jälkeen) tähän keksin vielä ripsuttelemalla kermavaahdon päälle chilisuklaata maustemyllystä ja myös hiukan savusuolaa - myllystä niin ikään. Lopputulos oli mahtava 'suolaista ja makeaa'-yhdistelmä! Sitäpaitsi tajusin että jos kuivatan kiehutetut chilipuolikkaat, saan niistä hyötyä samalla tavalla lähes loputtomiin, kuin vaniljatangostakin. Eipä ole tullut ennen mieleen, että chiliä voi keittää ja käyttää mausteeksi vain liemen!

Kokkausprojekti osa 28

Kirja nro 7

Jari Keränen, Timo Malmi, 
Valkokankaan herkkuja, sivu 64;
(Keuruu 2006)

Perunakeitto
(Elokuvasta "Ilta Andrén kanssa")

5-6 isoa perunaa
1 kokonainen purjo
3 valkosipulinkynttä
2 rkl voita
2 l kasvis- tai lihalientä
1 dl kermaa
mustapippuria
suolaa
persiljaa

Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa ja lisää kattilaan puhdistetut, kuoritut ja pilkotut perunat ja purjot. Pyörittele juureksia muutama minuutti kattilassa ja lisää liemi. Keitä kypsäksi. Lisää lopuksi valkosipuli ja kerma ja anna keiton vetäytyä hetki. Lisää mustapippuri ja suola. Soseuta keitto ja levitä lusikalla sen pinnalle kauniiksi kuvioksi öljyn sekaan pilkottua persiljaa.

Pidän sosekeitoista. Jopa siinä määrin, että niitä on kertynyt useita eri versioita reseptikirjaani. Siksi tartuin tähän reseptiin uteliaisuudella ja innolla. Siksipä hämmennyin vähän, kun lopputulos oli lientä, ei sosekeittoa. Mutta ehkä viisi keskisuurta perunaa ei ollut tarpeeksi? Ensi kerralla valitsen kuusi ISOA perunaa ja lihalientä korkeintaan 1,5 litraa. Muuten tämä oli maistuva ja nopea keitto. Myös halpa.

Kokkausprojekti osa 2

Kirja nro 1

Pysyttelen edelleen 1700-luvulla...

Ludvig XV:n keittiömestarin Keittotaidon kannettava käsikirja, sivu 106-7;

Köyhän miehen vesikastike (Sauce au pauvre homme à l´eau)

kolmas tapa valmistaa kastike;

Hienontakaa sipuli,

salottisipulia,

ruoholaukkaa,

ja kynsilaukkaa,

lisätkää vähän vettä,

lasillinen keitettyä viiniä

ja appelsiinin mehu.

Siivilöikää kastike, maustakaa pippurilla ja tarjotkaa.

Muuntelin kastikkeen ainesosien määriä, koska halusin tehdä pienemmän annoksen. Koekeittiöni resepti kuuluu siis;

puolikas sipuli, kaksi pientä salottisipulia, sormen paksuinen nippu ruoholaukkaa ja kolme kynttä kynsilaukkaa. Noin 1dl vettä (annoin kiehua pieneksi silputut sipulit vedessä hieman kokoon), 1 dl mikrotettua punaviiniä, puolikkaan appelsiinin mehu. Vähän vielä kiehumista ja sitten siivilöinti.

Lopputulema: Tarjoilin kastikkeen keitettyjen perunoiden, porsaankyljysten ja pekoniin käärittyjen herkkusienien kanssa. Kastike on toki parempi kuin ei mitään, mutta aika häiritsevästi siitä tuli mieleen shangria. Oivallinen kesäjuoma, mutta huono seuralainen perunalautasella! Mietin jonkin aikaa julkaisisinko tämänkertaista reseptikokeilua ollenkaan, mutta vaikka en voikaan suositella tulosta herkullisena, päätin silti tuoda kokemuksen esiin. Tehkää. Omalla vastuulla! ;)

Kokkausprojekti osa 1

Kirja nro 1

Ludvig XV:n keittiömestarin Keittotaidon kannettava käsikirja, sivu 103;

Englantilainen kastike (Sauce à l´Angloise)

Hakatkaa pieneksi neljä kovaa munankeltuaista.
Pankaa kattilaan kirkasta lihalientä,
kapriksia
ja hienonettuja anjoviksia,
kaksi kokonaista sipulia
ja hyvää voita.

Suurustakaa kastike ja kaatakaa se tarjoiluvadille.
Ripotelkaa munankeltuaiset pinnalle ja asettakaa tarjoiltava liha vadille.

Tarkennuksena edelliseen alkuperäiseen reseptiin, jossa ei mainita määriä esimerkiksi lihaliemelle, tein omat päätökseni ja ratkaisuni tasapainotellen uskollisena alkuperäisen ohjeen hengelle ja toisaalta oman kastikkeen tarpeelleni. Lihalientä, jonka tomerasti tein kuutiosta, valmistin puoli litraa. Kapriksia lisäsin pienen purkillisen eli 50 grammaa. Anjoviksia silppusin 4 filettä (säilykkeestä) ja sipulit silppusin (kokonaisen sipulin lumpsahtaminen lautaselle voisi olla ikävää ruokapöydässä) ja voita tömäytin sekaan noin 25 grammaa. Suuruksen tein seuraavasti; 3 rkl vehnäjauhoa lasiin + vettä niin paljon että sekoitettaessa muodostuu tahnaa. Lihaa en kastikkeeseen lisännyt, vaikka resepti niin olettaa kastikkeen tarjoiltavan.

Lopputulema: Oikein hyvää kastiketta vaikkapa perunoiden, erityisesti voisin kuvitella uusien perunoiden kanssa! Ulkonäkö hitusen harmaa, mutta mitäs tuosta. Ei ole käytetty aromivahventeita eikä kemiallisia väriaineita. Voin suositella kaikille!

Keittiöelämää

Aika keittiöpainotteista elämää olen viettänyt viimeaikoina;

ensin laittanut monen sorttista jouluruokaa,

sitten mättänyt lautaselle ja santsannut vähän väliä,

lopuksi tiskannut ja korjannut tyhjiä astioita pois.

Nyt se alkaa olla ohi.

Ja hyvä niin!