Haitarinsoittoa höyryjunassa

 

Loistava vanhanajan elämys Minkiön museorautatiellä! Ajelimme ensin junalla Minkiöstä Humppilaan ja sitten takaisin Minkiöön, josta edelleen Jokioisiin. Jokioisiin mennessä halusin pois turistivaunusta (jossa on vain ikkuna-aukot) kunnolliseen lämpimään vaunuun ja sielläpä meitä kohtasi varsinainen yllätys elävän musiikin merkeissä. Siinä soi Kalakukot ja Katariinan kamarit, sekä ”Sellanen ol’ Viipuri, Karjalaisten kaupunki” ja monet muut ihanat vanhat kappaleet! Nenässä savun haju, ulkona höyry ja sade, sisällä kolke ja lämmin tunnelma!

Viikonlopun viimeinen seikkailu

 

Samalla kun ajeltiin lauantaina Kemiönsaaresta pois päin, arvottiin muutamassa risteyksessä, että mihin käännytään. Sattuman oikusta päähän pälkähti tarkistaa netistä, että onkohan Minkiön asemalla mitään toimintaa ja yllätys olikin melkoinen, kun just samana iltana Minkiössä ajeli oikein kaks höyryjunaa; toinen Humppilaan ja toinen Jokioisiin. Ja mehän mentiin koko rahan edestä ja ajeltiin iltahämäriin asti molempiin suuntiin! Höyryjunan tuoksu ja kolke on niin kotoisia. Laskeskelin, että mun esi-isistä kuusi on palvelleet rautateillä työuransa aikana. Yksi oli toimistolla laskemassa siltojen kantavuuksia ym. Yksi oli veturinkuljettaja, yksi vaununtarkastaja, yksi ratavahti, jolla oli oma pysäkki Tampereella, yksi oli rakennusmestarina ensimmäisillä rataosuuksilla ja se ensimmäinen toi rautatien Suomeen. Eipä ihme jos rautatiet kiinnostaa!