E-P:n Maakuntamuseossa

 

Tämä museoalue on Seinäjoen Törnävällä, ihan siinä Törnävän kartanon ympäristössä, josta jo kirjoittelinkin. Tosin nykyään virallinen nimi on Etelä-Pohjanmaan museo, joka kuuluu yhtenä Seinäjoen museoihin. Tylsiä nimenmuutoksia sellaiset. Ja koska minä elän vanhassa ajassa, niin puhun siitä edelleen vanhalla nimellä ja sillä sipuli.

Kartanoa vastapäätä on kaksi vaaleanpunaiseksi rapattua pienehköä taloa, joita kutsutaan punatulkuiksi. Niissä on ihan alun perin asunut ruukin seppiä perheineen. Tätä nykyä niissä on museointeriöörejä ja toinen niistä on sisustettu kauniisti pehtoorin asunnoksi, jollainen täällä kyllä myös oli, mutta vasta niiden seppien jälkeen.

Minusta täällä on aina ollut jotenkin tosi kiva tunnelma, sellainen rauhallinen ja ystävällinen. Voi olla, että punatulkuissa ei ole koskaan tapahtunut mitään kovin traagista ja siksi henki on säilynyt hyvänä. Olen käynyt täällä ensimmäisen kerran suunnilleen vuonna 1977, kun isä toi meidät tänne museokierrokselle.

Punatulkut on rakennettu ihan 1800-luvun alussa. Kerrotaan, että niiden seinissä on rappaus, jossa on käytetty kauraa. Olen ajatellut sen kaurapuurona ja edelleen huvitun ajatuksesta, että joku talo on rakennettu kaurapuurosta. Kummassakin punatulkussa on ollut asunto neljälle seppäperheelle. Yksi ensimmäisiä seppiä täällä oli seppämestari Lindberg Ulrica-vaimoineen. He olivat molemmat syntyneet 1780-luvulla, joten he olivat siihen aikaan vasta parikymppinen nuori perhe.

Tämä penkin ja karmihyllyn yhdistelmä on mielestäni huikea! Olen aina juuttunut vain katsomaan sitä ja ihmettelemään. Mitään tuollaista ei kukaan vaivaudu nykyään enää tekemään. 1820-luvulla täällä asui mm seppämestari Anders Forsberg, josta pappi ei ole oikein tiennyt, että onko hän syntynyt Ruotsissa vai Oravaisten Kimon ruukilla. Hänen vaimonsa Brita Pehrsdotter on joka tapauksessa syntynyt Ruotsissa, siitä pappikin oli varma. He ovat jo viisissä kymmenissä ja heillä on kahdeksan lasta.

Ulkomuseon päärakennus Liinamaan tupa on siirretty Törnävälle Ylihärmästä 1968. Alkujaan se on rakennettu 1837. Joskus sanottiin, että siinä olisi asunut pastori Carl Gustaf von Essen perheineen (1850-60-luvuilla), mutta itse löydän papin perheen kylläkin Iisakas-nimisestä talosta, en Liinamaasta. Samassa Keskikylässä nuo talot tosin on olleet ja voihan olla, että pappikin on tässä jonkun aikaa asunut.

Museon Kivinavetassa on näyttely pohjalaisista elokuvista. Pakko myöntää; kyllä ne vaan on aina sykähdyttäneet aivan erityisesti! Kuvassa Pohjalaisia-elokuvan päätähti Eino Kaipainen Jussin roolissa vuonna 1936. ’Eikan’ vastanäyttelijänä Liisan roolissa näytteli Laila Rihte. Jos miehestä on olemassa prototyyppi, niin se on ehdottomasti Eikka! Kaikkien miesten johtotähti, sanon minä. Niin komea ja miehekäs!

Uudemmista Pohjalaiselokuvista yksi parhaita on Härmä. Sen on ohjannut JP Siili ja se sai ensi-iltansa Kauhavalla 2012. Pääosissa nähtiin Lauri Tilkanen, Mikko Leppilampi, Pamela Tola, Aku Hirviniemi, Eero Milonoff, Esko Salminen ja Lena Meriläinen. Kylmät väreet menee, kun ajattelenkin elokuvan tarinaa. Puvustus ja lavastus oli kaunista ja repliikit uskottavan pohjalaisia. (Ne murrevirheet elokuvissa riipii aina kuulkaa pohjalaista selkäpiistä, niin kuin lasilla raapisi metallilautasta! Yksikin kirjain jos menee väärin, niin meikäläinen kiemurtelee tuskissaan sohvan alla!)

Viimeinen silmäys museorakennuksiin ulkomuseon saunassa. Savusauna Kuortaneen Ekolankylästä, 1870-luku. Ihastuin tuohon miten valo osuu esineisiin ja mitkä värit esineissä hehkuu. Myös muodot ja materiaalit hivelevät silmää. Saisipa saunoa tämmöisessä paikassa!