Lomat on lusittu ja reippahasti taas työhön käyty käsiksi. Mutta välillä työmatkalla voi nähdä jotakin ällistyttävää. Minä näin lapsiarmeijan! Sitä johti määrätietoinen äiti joka juoksi vauvanvaunujen kanssa (ei kiireen vuoksi, vaan koska he olivat lenkillä!) huutaen napakoita käskyjä pyöräileville lapsilleen. "Tien yli!", "Oikealle!", "Reunaan!" - ja kun pienin heistä sekosi jalkoihinsa, hän kun ei osannut vielä edes pyöräillä, vaan meni isompien perässä potkupyörällään minkä taisi, äiti palautti hänet ruotuun; "Oikealle!! Nyt mennään vastaantulijoiden kaistaa!" Minkähänlainen kersantti äiti mahtaa kotona olla? No, lastenkasvatus ei ole helppoa ja parhaiten sen taitavat ne, joilla ei ole mitään hajua tilanteesta (tai lapsista), mutta tässä kärysi kyllä aika tavalla armeijahenki, vähän liikaakin, vaikka en minä ole itsekään mikään pehmokasvattaja.
Ajattelin että kyseessä on joku sekopää, joka vetää koko elämän läpi juosten, kunnes samalla työmatkalla, jonkin verran myöhemmin, näin pariskunnan joka niinikään juoksi lastenvaunujen kanssa. Jaaha, tämä taitaakin olla joku buumi nykyään? Itse en olisi kyllä jaksanut moista kuntoilua todellakaan pienen vauvan kanssa! Huh, hengästyttää jo pelkkä ajatuskin.
Sitten yksi hattujuttu. Katselin kadulla lähestyvää nuorta mieshenkilöä. Hänellä oli sellainen juutalaisten käyttämä päähine, Kipa, päässään. Yleensähän se on valkoinen, mutta tämä oli kirkkaan vihreä. Siksi se kai kiinnitti huomioni. Tuijottelin häntä syrjäkarein kun hän käveli lähemmäksi. Ihmettelin miksi päähine on niin ryppyinen, tai oikeastaan soikea, vaikka yleensä ne ovat kauniisti päähän aseteltuja ja pyöreitä. Miksi hän on laittanut sen noin rumasti, pohdiskelin. Kunnes aivan lähellä vasta tajusin, että eihän se mikään päähine olekaan, vaan miehen oma tukka, sellainen ruispuikulan muotoinen, vihreä, geelillä litteäksi vedetty keko, jota kehysti tumma sänkitukka. Jos joku muu olisi tämän ajatellut, olisin tuntenut myötähäpeää, nyt olin vain erittäin tyytyväinen, etten pohtinut asiaa ääneen! Kuinkahan käynee vanhana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti