Lapsena ihanin paikka jonka tiesin, oli vinttikomero. Se oli täynnä vanhaa tavaraa, "aarteita", esimerkiksi isosiskon leluja 1950-60-luvuilta. Siellä pengoin laatikoita innosta hehkuen ja vietinpä siellä monia sateisia päiviä kokonaankin. Joskus aurinkoisiakin, niin että vanhempien piti patistella ulkoleikkeihin.
Ullakkokamari näytteli ihastuttavaa osaa myös fiktiivisen lempihahmoni elämässä; Vihervaaran Annan lapsuudessa ja nuoruudessa. Harmittelin lapsena, että parhaan ystäväni kotiin ei aivan näkynyt minun huoneestani, jotta olisimme voineet tehdä valomerkkejä, kuten Anna ja Diana ikkunasta toiseen. Onneksi, sillä nehän kuului tehdä palavilla kynttilöillä ja pahvinpalasilla!
Kuvien ullakkokamari on isoisäni lapsuudenkodissa. Taloa on remontoitu lähivuosina ja pääsin kuvaamaan sinne ennen remontin valmistumista. En tiedä kuka näitä kuvia on seinille ripustanut; filmilehtien vuosikymmenistä (1940-luku) päätellen ehkä isäni serkut aikoinaan. Voin hyvin kuvitella sen haaveilun siellä pikkuruisessa huoneessa, pienestä ikkunasta ulos katsellen ja sen satumaisen ajan pysähtymisen, joka haaveiluun aina liittyy.
4 kommenttia:
Oli mukava lukea lapsuuden muistojasi, kuinka viihdyit tutkimassa vinttikomeron aarteita.
Kiitos! 😊 Mä oon ollu omituinen, erilainen lapsi, aina tykännyt vanhoista jutuista ja menneistä ajoista. Ei kukaan lapsi ole sellainen! Että haaveilee suurimpana haaveenaan päästä isoisänsä lapsuudenkotiin penkomaan vinttiä!! Musta tuntui aina ulkopuoliselta ja että olen tosi outo. Pari vuotta sitten tajusin, että tälle on nimikin; introvertti ja erityisherkkä. Mun tämän lisäksi mulla on ihan aina ollut vahvasti se tunne, että olen väärässä ajassa. Kaipaan jonnekin kauas, menneisiin aikoihin. Se on vähän traagista kyllä välillä. Kun täällä on pakko olla ja katsoa tämä elämä loppuun. 🤔
Mua rupes naurattamaan toi kuvaus valomerkkijutuista kun mietin kuinka olisikaan ollut vaaralliset leikit kyseessä...näin sen mielessäni.
Huh!
Nimetön; :D Niinpä!! Voi kauhee... mutta harmitti se todella silloin!
Lähetä kommentti