Tänä vuonna on viides kevät, kun äiti ja isä eivät ole enää tätä puutarhaa hoitamassa, vaan jossakin henkimaailman puutarhoissa. Voihan olla, että he kulkevat täälläkin, kun rauha laskeutuu kylän ylle. Voihan olla, että he seisovat pihassa sinisten hankien keskellä, katsellen revontulia ja tähtikuvioita. Voihan olla, että he keskustelevat jänisten ja fasaanien ja pikkulintujen kanssa, kun pakkanen paukkuu puissa. Voihan olla, että he istahtelevat penkeille ihastelemaan aamukasteista nurmikkoa ja varhaista utua kesäaamuina. Voin sen hyvin kuvitella.
Ensimmäisenä kesänä laitoimme puutarhaan lyhtyjä kesä- ja syysöiksi, jotta "äiti näkee kulkea puutarhassa". Tästä ajatuksesta en ole täysin vieläkään luopunut. Paikka on rakas ja täynnä muistoja meille kaikille, joten miksi he eivät palaisi? Miksi he eivät vähän käyskentelisi täällä yhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti