Ekologisuus, tekstiiliteollisuus, pakkausteollisuus, kuljetus... tämmöistä täällä pohdiskelen. Ekologisinta tietysti olis pukeutua nahistuneeseen raparperinlehteen. Ei, en pilkkaa ekologisuusajatusta, vaan haluan tuoda esiin sen, että kaikkein "ekologisinkaan" tekstiili ei loppujen lopuksi ole niin kamalan ekologinen. Ja siis mitä voisi tehdä, muuta kuin hiippailla raparperinlehdissä, jos tahtoo pelastaa maailman?
Luin eilen loppuun Laura Frimanin ”Tauko”-kirjan, jossa pohdittiin vaatteidenostolakkoa perin pohjin. Odotin kirjalta jotakin muuta. Ajattelin, että siinä suunnilleen tuskitellaan päivittäin, miten vaikea on kulkea Tokmannin vaateosaston läpi (kuka hiton Laura Friman - en todellakaan tiennyt!) tai muuta vastaavaa. Kyse olikin ihan eri sfääreissä liikkuvasta vaateshoppailijasta, joka ei tilittänyt päivittäin tuntojaan, vaan pohdiskeli asiaa paljon laajemmin ja syvällisemmin kuukausittain. Minä olisin kyllä jaksanut lukea sitä päivittäistäkin kärsimystä.
Tavallaan eläydyin hänen vuoteensa ihan hyvin. Tavallaan en. En ole mikään merkkishoppailija ja suurin osa hänen luettelemistaan merkeistä oli minulle aivan hepreaa, never heard. Minähän olen kirppisostelija ja hienointa mitä tiedän on Sjöden. Jollain tavalla löysin tarttumispintaa (jeesus mikä sana!) hänen äitinsä kanssa, joka on Lauran kuvailun mukaan kotimaisten pikkumerkkien hillitty ostaja ja ekohenkinen käsityöosaaja.
Laura miettii kirjansa lopussa paljon sitä, onko vuosi ollut ihan hukkaan heitetty ja onko siitä ollut mitään hyötyä kenellekään. Ihan turhaa huolta minusta! Ensinnäkin hän on sen luokan himoshoppailija, että vuodesta todellakin on ollut hyötyä ja sitä paitsi hänen kulutustottumuksensa ja ajatuksensa muuttuivat vuoden aikana pysyvästi. Ja minuun kirja ainakin vaikutti. Vaikkakin - näin annoin itseni ymmärtää - olen vuosikausia jälkijunassa, kun kaikki muut tuntuvat pitäneen tuollaisia vuosia jo ajat sitten. Ei haittaa, en tykkää useinkaan tehdä sitä mitä ”kaikki muut”.
Loppujen lopuksi minusta rupesi eilen tuntumaan siltä, että ensi vuonna kavennan yhä vaatteidenostokuukausiani. Olkoot niitä kaksi. Tiedän, että pystyisin koko vuoden ostolakkoon myös, mutta minulla on päämääränä luoda tästä normi, hakea sellainen minulle kaikkein sopivin loppuelämän tapa. En aio koskaan palata (vannomatta paras, mutta kuitenkin) sellaiseen ”koska tahansa shoppailuun”, vaan koetan suitsia itseäni fiksuimmalla mahdollisella jaksotuksella ja se on tässä siis vielä hakusessa. Suosittelen Laura Frimanin ”Tauko”-kirjaa kaikille, joita aihe vähänkään koskettaa taikka kiinnostaa!
2 kommenttia:
Mulle ainakin on koko ekologisuuden käsite ihan täysin hämärtynyt, koska en voi uskoa, että esim. astianpesu- tai pyykkikoneen kolme tuntia jauhava "ECO"-ohjelma on oikeasti ekologinen. Enkä ymmärrä, millä perusteella sitä edes sellaiseksi voi nimittää? Pienemmällä vedenkulutuksella ehkä, mutta ilmaista ei ole sähkökään.
(Tiedostan, että ei liity sinällään vaatteisiin, mutta näitä nyt kuitenkin olen mietiskellyt).
Kai sitä pitäisi omistaa lampaita, joiden villasta sitten kehräisi lankaa ja kutoisi itselleen kaikki vaatteet itse. Tai kasvatella puuvillaa sadevedellä, mutta ihan noiniinkuin arkijärjellä ajattelen, että ekologinen vaate on sellainen, jota myös käyttää, eikä vaan osta kaappiin.
Myös kotimaisuuden käsite on kyllä aikansa elänyt. Justiin katsoin tuoreimman Marimekon Outlet-mekkoni pesulappua, jossa luki "Made in Moldova". Vähän sama kuin Arabian juhlamukien "Made in Thailand".
Että aika vaikeaa on olla vastuullinen kuluttaja.
Iloista mieltä ja terkkuja työpöydän takaa!
Annukka; Justihin näin! Se on tosi suhteellinen asia nykyään. Ja käsittämätön myös. En osaa edes hahmottaa millä tasolla itse olen tässä kategoriassa; olenko keskitasoa vai jossain pluspuolella vaiko miinuksella? Mua ärsyttää kyllä myös muiden syyttely tässä asiassa, on aina ärsyttänyt. Olen sitä mieltä, että jokainen hoitakoon oman tonttinsa parhaaksi katsomallaan tavalla.
Ekologinen vaate on varmaan just mahdollisimman itse tehty ja pitkäikäinen. Mutta kelläs sellasia olis niin paljon? Pipo ja sukat ei ehkä riitä kovin pitkälle.
Kotimaisuus oli vielä mun lapsuudessa ihan yksiselitteinen juttu. Se joko oli taikka ei ollut. Nyt se on niin monimutkainen asia, että vaikea sanoa oikein juuta tai jaata koko asiaan. Jos suunnittelu on Suomessa, kankaiden valmistus ulkomailla, värjäys painatus yms ulkomailla, ompelu ulkomailla… niin miten Suomalainen se sitten on? Aika vähän. Mäkin tutkin kevättalvella Marimekon, Nanson ja Ratian kotimaisuutta ja totesin, että he teettävät vaatteita tosi monissa maissa! Osittain syy on siinä mitä me suostutaan maksamaan ja sitten myös siinä, mikä meidän verotus ja muu yrittäjän/firman rahapolitiikka on. Mutta me ollaan kyllä totuttu siihen, että kuka tahansa voi ostaa monta vaatetta vuodessa. Kaikkein köyhimmätkin! Siksi esim paluu menneeseen olisi shokki. Kun sitä hattua ihailtiin kaupan ikkunalla vuosia, ennenkuin oli varaa ostaa se omaksi, jos silloinkaan. Ompelija teki vaatteita ja itse tehtiin yllättävän paljon vielä 1970-luvulla. Huh huh. Ei ole yksinkertaista tämä!
Lähetä kommentti