Apua, aina vaan kuukaudet kuluu nopeammin ja nopeammin!
Elokuu (kuten heinäkuukin) on ollut täynnä suuria juttuja ja merkityksellisiä tapahtumia. Näin jälkeenpäin ajateltuna kesäkuussa vedin henkeä ja keräsin voimia kaikkeen siihen tapahtumavyöryyn, jota loppukesä toi tullessaan.
Elokuussa olen:
Aloittanut yhden työn ja lopettanut sen vielä nopeammin,
aloittanut toisessa työpaikassa ja kokenut voittaja-fiiliksen!
Tavannut lukuisan määrän ystäviä pitkästä aikaa,
kieltäytynyt työstä vanhassa paikassa (joka on minulle kyllä todella suuri asia; olin melkein 19 vuotta jees-jees-nainen, joka teki aina kaiken pyydetyn ja voi lopulta pahoin),
tutustunut erääseen ihastuttavaan sukulaiseen, johon olisi pitänyt tutustua jo vuosia sitten!
Häärännyt puutarhassa marjojen ja omenoiden kanssa ja mehustanut hiki hatussa,
kellunut järvellä ihastellen juuri sopivan lämpöistä iltaa ja tähtien syttymistä taivaalle,
kokenut voimakasta intuitiota, joka on tueksi, lohduksi tai varoitukseksi,
mieltäni on suuresti lämmittänyt ja tsempannut uudessa työssäni saatu kiitos,
järjestänyt sisareni kanssa kekkerit lapsuudenkodissa ja nauranut enemmän kuin vuosiin yhteensä,
ja aivan lopuksi saanut kuolinuutisen ihmisestä, joka on merkinnyt minulle paljon.
Siis tosi isoja asioita. Paljon kokemuksia. Isoja tunneskaaloja. Aavistelen, että syyskuusta tulee myös aika isojen juttujen kuukausi. Suunnittelutasolla on kolme juttua, mutta en usko sen jäävän siihen. Intuitiolla on ehkä hiukan sormensa pelissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti