Intuitioni on vahvistunut viime aikoina. Tiedättehän sen tunteen, kun joku sisäinen ääni sanoo hyvin vahvasti, että jotakin tapahtuu, joku asia on toisin kuin väitetään, joku ihminen valehtelee tai muuta sellaista, ja sitten huomaa, että se tunne oli oikeassa. Intuitio, kuudes aisti, vaisto.
Intuitioni on ollut jo lapsena vahva, tai oikeastaan varsinkin silloin! Teininä ja nuorena aikuisena ote vähän lipsui sen suhteen, mutta aikuisena se on tullut takaisin ja nyt se on erityisen vahva. Oikeastaan pitäisi sanoa, että kuuntelen sitä herkemmin.
Tällä viikolla olen kokenut intuition olevan oikeassa ainakin kolme kertaa. Joku haluaa ehkä kuulla tarkemmin? Sanoin miehelleni yhtenä aamuna, että koskahan eräs x soittaa ja hän soitti muutaman tunnin kuluttua. (Me emme siis soittele edes vuosittain.) Ajattelin eilen erästä kaukaisempaa henkilöä, johon tutustuin alkuvuodesta. Olemme olleet yhteyksissä viimeksi neljä kuukautta sitten, enkä ole ajatellut häntä sen koommin. Illalla sain häneltä meiliä. Yhtenä iltana minulla oli vahva tunne, että eräs asia peruuntuu, vaikka minulle vakuuteltiin, että ei se peruunnu, ja seuraavana päivänä se peruuntui. En tiedä onko osassa kyse sittenkin telepatiasta, mutta minä nimitän sitä intuitioksi.
Tällä hetkellä minulla on eräs vahva tunne, joka on hyvin ikävä. Toivon, että se ei toteudu. Ja sitten on kaksi sellaista tunnetta, joissa eri ihmiset sanovat jotakin ja minä tunnen, että he valehtelevat. Joku skeptikko sanoisi, että näen sen mikroilmeistä, mutta en ole nähnyt kumpaakaan vähään aikaan. Miten minä suhtaudun sanoihin, jotka tiedän valheiksi? Minä odotan. Ei minun tarvitse riidellä niitä vastaan, ei tarvitse todistella mitään, ei tarvitse pahoittaa kenenkään mieltä, minä vain tiedän ja se riittää minulle. Joskus saan kyllä tietää totuuden. Yleensä se siis ratkeaa ennemmin tai myöhemmin, enkä reagoi siihenkään mitenkään. Ei ole tarvetta sanoa ”mitäs minä sanoin”. Tunnen myös vahvoja skeptikkoja ja kuulen heidän äänensä mielessäni, että kaikki voidaan selittää. Mutta minusta kaikkea ei voi selittää, ei järjellä ja tieteellä tai sattumalla.
Olisi tosi kiinnostavaa kuulla teidän kokemuksia aiheesta! Onko intuitio vahva? Uskotteko edes moiseen? Onko ehkä jotain kokemuksia, jotka haluatte jakaa?
8 kommenttia:
Minulla on ollut samanlaisia kokemuksia; saatan ajatella yhtäkkiä ihmistä, jota en ole nähnyt vuosiin ja päivän, parin päästä törmään häneen ihan yllättäen. Muutama vuosi sitten mieleeni tuli keskikouluajoiltani eräs poika, jota kiusattiin kovasti vanhempien, luokallejääneiden poikien toimesta ja harmittelin kovasti, ettei silloin nuorena ollut työkaluja puuttua kiusaamiseen. Pari päivää myöhemmin törmäsin tähän poikaan, kuusikymppinen mies nykyään, ja molemmat tunnistimme toisemme heti ja juttelimme pitkään. Ikävämpi tapaus sattui, kun näin unta, että eräs tutuntuttu kuoli auto-onnettomuudessa ja viikkoa myöhemmin näin oikeasti tapahtui. Se pelästytti pitkäksi aikaa! Nämä vain muutamia esimerkkejä useista etiäisistä tai miksi niitä kutsuisi.
Tintti; Ohooo… 😮 mielettömiä kokemuksia sulla! Menee kylmät väreet. Oot varmasti herkkä ja otat kyvyt vastaan. Monet taitaa olla niin vastahankaisia, että eivät usko, vaikka itsellään olisi mahdollisuuksia johonkin intuitiiviseen. Katsoin netistä, että eräällä sivulla intuition määritelmässä puhuttiin kovasti siitä, miten aivot prosessoi monenlaista tietoa, joka sitten ilmenee intuitiivisina juttuina. Itse olen kyllä täysin eri mieltä; miten aivot voivat prosessoida asioita, joista ei ole mitään aistihavaintoa? Tämä on hiukan mystisempi juttu kyllä!
Ole herkkänä jatkossakin! Ehkä voit joskus käyttää taitoasi jonkun hyväksi. 😊
Erittäin tutulta kuulostaa (lienee tuskin mikään yllätys :)).
Itse olen nimittänyt kyseistä ominaisuutta vaistoksi. En tiedä onko se oikea termi ollenkaan, mutta eipä sillä väliäkään. Samasta asiasta on kuitenkin kyse kuin sinun intuitiossa.
Vaistosta on toisinaan hyötyä, mutta toisinaan toivon, etten sellaista ominaisuutta olisi saanut riesakseni, koska tuntuu jotenkin kurjalta vaistota ikäviä asioita, jotka käyvät jonkun ajan päästä toteen. Tulee epämiellyttävä ja jotenkin syyllinenkin olo. Ihan kuin olisi omilla ajatuksillaan aiheuttanut tapahtuneen.
Annukka; Ai kun kiva kuulla sunkin kommentti! Mä arvelinkin, että sä oot herkkä vaistoihminen! 😊
Ymmärrän, että kyky voi tuntua raskaaltakin. Mietin, että voisiko sen jotenkin kääntää voitoksi? Onko koskaan käynyt niin, että olet voinut varoittaa jotakuta? Vai onko tunne kuitenkin liian epämääräinen sellaiseen?
Voi kuulostaa huuhaalta, mutta pariin otteeseen mun vaisto on kertonut niinkin arkisia asioita kuin öljykattilan tai auton tulevasta viasta. ILMAN että olen käynyt tai edes ollut kuuloetäisyydellä kumpaankaan nähden.
Näistä sanoin miehelle tyyliin "musta tuntuu, että..", joka sai miehen vaan huokailemaan, mutta sitten kun oikeasti molemmissa (ei yhtä aikaa) ilmeni ihan todellinen täysin yllättävä vika, tuli justiin sellainen olo, että mies syyllisti mua siitä, että olen aiheuttanut ne. Noidaksikin taisi "kehua" :D.
Mutta muuten en koskaan uskalla ennakkoon kertoa niistä mun vaistonvaraisista tuntemuksista, koska ne liittyy useimmiten asioihin, joista toivon viimeiseen asti, että eivät toteudu. On sen verran henkilökohtaisia, etten halua tähän kirjoittaa, mutta liittyvät läheisiin ihmisiin.
Tätä ominaisuutta lukuunottamatta pidän herkkyyttä hyvänä ominaisuutena ja jonkunlaisena lahjana suorastaan.
Annukka; Taas menee kylmät väreet! Sä kuulostat samanlaiselta kuin mun mumma. Se tiesi kuulemma aina paljon kuolemaan liittyviä asioita. Mumman kuoleman jälkeen hän tuli aika pian unessa mun luo ja kertoi kuka kuolee perheestä seuraavaksi. Näin tapahtui, vaikkakin yli 10 vuotta myöhemmin. Mistään ei olisi voinut päätellä asiaa silloin. Mun isä tiesi asioita ja nyt mun tyttärellä on tosi vahva intuitio myös, ihan jokapäiväisessä elämässä. Meneekö tämä sullakin suvussa?
Hui, onneksi mulla ei ole mielenpäällä (tai siis sisällä) yhtään kuolemaan liittyvää ennustusta. Sellaisia en haluaisikaan, mutta aika usein näen kuolleista sukulaisistani (mummani mukaanlukien) unia, joissa ovat ihan kuin eivät olisi koskaan kuolleetkaan. Aamulla aina surettaa, kun ei ollut totta.
En osaa sanoa tuosta suvussa kulkemisesta, kun kaikki, joihin voisin tuon ominaisuuden liittää, on jo kuolleet <3. Mutta mun pojat on kyllä päässeet mun vaistoista osallisiksi. Ennakkoon kerron vain ja ainoastaan silloin, jos vaisto lupaa jotain hyvää.
Hyvää mieltä Thilda ja viikonloppua myös. Hikoilen ekaa viikkoa töissä (niinkuin tästä varmaan huomaa hehheh) ja hinku olisi kirjoitella blogiinkin, mutta samaan aikaan on niin monta muutakin ideaa päässä, että ans kattoo nyt :)
Annukka; Kiitos! 😃 Mullakin unessa on kuolleet vanhempani lähes viikottain ihan elossa. Mutta aika pian heidän kuoleman jälkeen tiesin unessa, että he oli kuolleet ja kysyin mitä he on mieltä, jos siskon kans rempataan lapsuudenkotia. He hyväksyivät sen. 🥰 Kerran äiti oli unessa muka palannut henkiin ja mä olin aivan hiiirveän surullinen ja vihainen, että mä joudun menettämään sut kahdesti, kun normaalisti ihmiset kuolee vaan kerran!! 😂 Aamulla ajatus huvitti.
Mä haluaisin valjastaa jotenkin kykyni muiden auttamiseen. Ehkä vielä joku päivä saan siihen aineksia ja luvan.
Lähetä kommentti