Uskonnosta, alkoholista ja ruokavaliosta

Näillä kolmella asialla on yllättävä mutta vahva yhteys. Olen itse kokenut tai läheltä seurannut niitä kaikkia ja myös niitä superärsyttäviä asioita, jotka tulevat siinä vierellä. Jos mietit nyt kiivaasti, että mikä ihmeen yhteys näillä voisi olla, niin kerron sen sinulle. Niistä kaikista saa aikaiseksi hurjat väittelyt ja omakohtaisesti voin sanoa, että ärsyynnyn ihan kymppiin, kun silloin tällöin joudun selittelemään valintojani. Mutta kaikkein eniten ärsyynnyn ja ihan oikeasti suutun siitä, että asioita yritetään tuputtaa! Tekisi mieli karjua, että älä tuputa minulle jeesusta, viinaa tai vegaaniruokia!

Ja nyt avaan vähän aihetta enemmän. Aloitetaan uskonnosta. Minulla ei ole mitään uskoa vastaan, päinvastoin! Mielestäni jokaisen ihmisen uskominen johonkin on täysin henkilökohtainen asia, pyhä asia. Tai myöskin se, että ei usko mihinkään. Mutta kun tullaan käsitteeseen ”uskonto” (olkoon se sitten joku valtauskonto tai pikkulahko, eli joku ihmisen tekemä instituutio siis), niin ollaan jo hyvän matkaa sivussa siitä pyhästä omasta sisimmästä tunteesta. Pahimmillaan uskonto on kiristystä, henkistä väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja ihmisen murtamista. Siksi olen tehnyt sen valinnan, etten kuulu mihinkään seurakuntaan. Monissa uskonnoissa on kiinnostavia juttuja, mutta en allekirjoita niistä kokonaisuutena yhtäkään. (Koskee muuten myös politiikkaa!)

Uskon omalla tavallani lujasti ja puhun siitä nöyrästi. Henkiset siilinpiikkini nousevat heti pystyyn, jos joku yrittää mitätöidä kokemukseni, käännyttää johonkin muuhun tai jopa silloin, kun pitää perustella ja olla puolustuskannalla omasta uskosta johonkin. Ehkä maailman karmein ristiriita on siinä ”himouskovaisten” tavassa suhtautua muihin, joka kiteytyy kutakuinkin näin; ”Olen sielultani hyvä ja niin sinunkin pitäisi olla! Ellet ole täsmälleen samanlainen, minä voin tappaa sinut! Ja sitten minä vasta hyvä olenkin!”

Usko on jotain, joka tulee sisältä, ei ulkoapäin. Ja tässä on ero uskon ja uskonnon välillä. Puhuin hiljattain erään miehen kanssa, joka kertoi miten joutuu lähes aina baarissa puolustelemaan sitä, että hänen kasvoihinsa on tatuoitu pieni risti. Hän oli todella kyllästynyt niihin keskusteluihin. Siihen syyllistävään jauhamiseen, kun jollakulla on oma sisäinen usko, eikä joku muu voi hyväksyä sitä. Minusta hän on hyvin rohkea. Minusta hän ajatteli asiasta kauniisti.

Ja sitten alkoholi. Varsinainen kaksiteräinen miekka! Toisaalla on oikea huolestuneiden kukkahattutätien armeija, joka vahtii nenänpää kieppuen kanssaihmisten jokaista alkoholiannosta. Toisaalla on varsinkin oman ikäluokkani tavisarmeija, jolle pitää selitellä joka hiton alkoholitonta valintaa. Tasapainoile siinä sitten. Naurattaa sisäänpäin, kun toiset pitävät epäluulosta viiruisin silmin sinua alkoholistina ja toiset ovat aivan varmoja, että olet raskaana, kun et ota alkoholia. Toistaiseksi pidän tämänkin asian vielä täysin omissa näpeissäni! 

Jos minua huvittaa kiskaista hellepäivän kuumuuteen kolme siideriä ja joku toinen päivä pari lasia viiniä palan painikkeeksi ja viikonloppuna viskin tai pari, niin se ei todellakaan tee minusta alkoholistia! (Ja saakeli se kukkahattunirppa keksii tähänkin kohtaan sanoa, että ”asian kieltäminen on jo hyvin huolestuttavaa!”) Ja kun kekkereillä, joissa alkoholi virtaa, sanonkin, että nyt mulle riittää tää yks siideri taikka jopa, että en mä nyt juo muuta kuin tän kombuchan, niin johan saat sellaisen tuputushyökkäyksen, että on vaikea olla huutamatta ja huomaat mittailevat katseet ja kuiskutukset ja vihjailevat ”et kai sä vaan… ootko sä…?” Siis jumalauta! Yks loukkaavimpia asioita on tiedustella onko joku raskaana! Ei voi tietää jos ihmisellä on vaikka joku sairaus, joka turvottaa vatsaa, taikka hän ei pysty saamaan lapsia taikka hänelle on juuri tehty vaikka abortti. Kyllä hän varmaan itse sitten kertoo, jos on raskaana.

Ja ihan kummallekin ryhmälle haluan sanoa, että ensinnäkin (jos ette tienneet), niin alkoholismi johtuu geeneistä, eikä se ole sidoksissa siihen minkä verran satut juomaan. Minä esimerkiksi olen tehnyt geenitestin ja tutkituttanut myös ne alttiudet ja ominaisuudet, joita geeneistäni voi nähdä. Eikä siellä ole alkoholismia. Olen sen aina tiennyt itsekin, mutta ai hitto miten epäluuloisia muut voivat olla! Ja toiseksi, alkoholilla ja rentoutumisella ei ole mitään tekemistä keskenään, ei mitään! Alkoholilla ja ääliöitymisellä on vahva yhteys, mutta rentoutuminen on jotain aivan muuta. Säälin kyllä vähän niitä, jotka luulevat humalatilan olevan yhtä kuin rentoutuminen.

Ja vielä se yksi aihe, eli ruokavalio. Olkoon se sitten lihansyönti (tässäkin on kuulkaa hyvin monia tasoja, on ns ”parempia ja sallitumpia” valintoja ja sitten niitä aivan jäätävän kiellettyjä toisia valintoja), taikka kasvissyönti (jossa vasta onkin monia tasoja! Minä entisenä kasvissyöjänä olin varmaan sydän puhtaana hiippailevan vegaanin mielestä sitä alinta kastia, koska söin kuitenkin maitotuotteita ja kananmunia), niin molemmissa tapauksissa hermostun saman tien siitä samasta tuputtamisesta ja sormi ojossa syyllistämisestä, jota jotkut ns uskovaiset harrastavat. Naurattaa, kun mietin miten joku on niin oikeassa ja niin hyvä ja niin paljon parempi kuin muut, että hän voi vaatia kaikkia muitakin olemaan samanlainen. Kivaa auttamista, eikö olekin? ”Autetaan” ihmisiä elämään paremmin ja olemaan hyviä, sellaisia lutuisia, joilla on sydän puhdasta kultaa koko maailmaa kohtaan! Hehe.

Minua ärsyttää suunnattomasti se militantti oikeassa olevien kultasydäminen porukka. Se näyttää laumalta, joka juoksee kuin päätön kana. Se joka pitää itseään maailman parhaana porukkana, ainoiden oikeiden valintojen jenginä. Se joka raivostuu, halveeraa, arvostelee ja lakkaamatta haukkuu ja pistelee niitä moukkia, maalla asuvia ”juntteja”, jotka kasvattavat karjaa, syövät lihaa, elävät eri tavalla ja valitsevat toisin. Tunnen henkilökohtaisesti molemmista porukoista ihmisiä, sillä en usko omassa kuplassa olemiseen ollenkaan! (Siihen, että ympärillä on ainoastaan täysin samanmielisten tasalaatuinen ihmismassa.) Kukaan tuntemani maalla asuva, karjaa kasvattava, viljelevä, lihaa syövä, metsästävä ihminen ei ole niin tiukkapipoinen, tosikkomainen, vihainen, aggressiivinen, ilkeä ja kapeakatseinen, kuin pääkaupunkiseudulla asuva autuas ”hyvän puolella” oleva vegaani. En sano, että joka ikinen vegaani olisi sellainen, mutta kokemuspiirini ja sosiaalisen median, sekä lehtiartikkeleiden perusteella aika moni on.

Että sellainen yhteys on näillä kolmella asialla ja jokainen niistä saa minut kiivastumaan melko lailla nollasta sataan, jos käy ilmi, että ihminen ei saa rauhassa tehdä omia valintojaan, vaan joku toinen tulee ronkkimaan siihen viereen ja kertomaan kuin kulloinkin ”pitäisi”. Voisin tiivistää, että jokaisessa kolmessa on kyse ihmisen itsemääräämisoikeudesta. Lakatkaa sekaantumasta muiden valintoihin. Minua ei pätkääkään häiritse jonkun vegaanius, juominen tai uskonto, niin kauan kuin hän hoitaa sen omana asianaan, eikä sekaannu muiden elämään tai tee pahaa muille sen vuoksi. Ja tätä kyllä odotan muiltakin! Jättäkää minun valintani minun asioikseni, niin kaikki rullaa hyvin!