Matkaväsymyksen kourissa

 

Saavuimme kotiin suununtai-iltana ja olen potenut aikamoista matkaväsymystä siitä lähtien. Maanantaina lähdin keramiikkakurssilta tuntia aiemmin, kun olin vain niin lopen uupunut. Seuraavana yönä nukuin pari kolmen tunnin pätkää ja valvoin niiden välissä kolme tuntia. (Luojan kiitos ei tarvitse enää herätä töihin aamulla ennen viittä!) Kai se matkailu on aika väsyttävääkin ja toisaalta kotiarki iskee aina kivan matkan jälkeen harmaana kasvoille. Mutta täältä piristytään vielä!

Tässä vielä pieni lajitelma matkan viimeisistä kuvista. Inarilainen pikku joki ihastutti simppelillä mutta kauniilla tavallaan. Saariselällä poikkesimme Kaunispään huipulle ja totesimme, että ilmeisesti koronavaikutuksen myötä tämänkin tunturin rinteille on kohonnut mökkikyliä. Ihastuttava ajatus kyllä, että pikkumökistä näkisi revontulet ja tähtitaivaat! Vaan mitenköhän nykyinen sähkön kallistuminen mahtaa vaikuttaa tähän mökkibuumiin?

Tankavaarassa kävimme eräällä kultavaltauksella ja sitten ystävän vinkin ansiosta osasimme mennä Wanhaan Waskoolimieheen syömään Kullankaivajan hampurilaiset! Voin kuvitella miten mahtava tunnelma paikassa on, kun kullankaivajat kokoontuvat tänne turisemaan ja syömään.

Ja sitten vihdoin sain porojakin kuvaan Rukalla, paluumatkalla! Ilmeisesti nämä veikkoset viihtyvät omilla teillään lokakuussa, kun meidän tielle ei osunut yhtäkään. Nämä olivat siis lähimpänä tietä olleet porot koko matkan ajalta.

Porttipahta ja Lokka (tekoaltaat) ovat nippelitietoa, jota kouluvuosista on jäänyt mieleen! Nättiä oli tuo Porttipahdan ilta-auringossa liplatteleva selkä.

Ja lopulta viimeinen yöpaikka jonkun pikkujärven rannassa Kuhmon ja Nurmeksen välillä. Kuvasin kuutamon ja veteen muodostuvat kuunsillan, koska se tuo mieleeni erään rakkaan taulun ja on mystisellä tavalla kiehtova ja turvallisen oloinen näkymä.