Kun päivä oli zen

 

Eilen, Tapahtumien yönä, päätin pitää rauhallisen päivän ihan itsekseni. Ajattelin käydä paikoissa, joissa voin vaipua ajatuksiini, olla jopa hartaasti hiljaa ja kutsun sitä sen vuoksi zen-päiväksi. Ihan ensimmäiseksi menin uimahalliin, vesijumppailin, istuin hierovassa porealtaassa ja saunassa pitkiä aikoja. En varsinaisesti tykkää nykyään isoista löylyistä, joten hakeuduin aina viileämpään saunaan ja toivoin, ettei joku riehakas löylyttelijä osu samaan aikaan paikalle.

Uimahallista lähtiessä käväisin hetken mielijohteesta Aleksanterin kirkossa, jossa isovanhempani vihittiin lokakuussa 1935.

Istuin kirkossa hetken. Illan konserttia varten siellä oli kuitenkin sen verran hälinää, että lähdin aika pian pois. Hyppäsin viereiseltä bussipysäkiltä bussiin ja ajelin eteenpäin. Olin lukenut jo viime vuonna jostakin uudesta teehuoneesta, johon en kuitenkaan viime vuonna päässyt ja tänä vuonna olin jo vähän unohtanut koko paikan, kunnes alkuviikosta ajoin bussilla sen ohi ja nyt aioin suunnata kulkuni sinne.

Kyseessä on The Hidden, joka sijaitsee osoitteessa Hatanpään valtatie 6B, joka tarkoittaa kutakuinkin Koskikeskusta vastapäätä, talon kulmauksessa. Avoinna ma-pe klo 11-19, la klo 12-18 ja su klo 12-17.

Tee tuotiin kannussa ja lasi oli hauskasti kaksipuolinen! Päätin juoda pienemmästä osiosta, joka osoittautuikin hyväksi päätökseksi, koska tee oli kuumaa ja näin pystyin pitämään lasista hyvin kiinni ja tee myös jäähtyi sopivaksi nopeammin. Tänne ei kannata tulla kiireisenä!

Fiilistelin paikkaa ihan kunnolla. Pidin sen rauhallisesta ja yksinkertaisesta värimaailmasta; pääosin vaaleaa puuta ja mattavalkoista.

Miten ihanaa, että Tampereella on taas kunnon teekauppa! Täällä voi nuuhkutella esillä olevia näytteitä ja lukea menusta teelajien kuvauksia. Itse tilasin Kiinalaista pehmeän makuista Lao Bai Cha-teetä.

Paikassa oli runsaasti tilaa teen (ja kahvinkin!) ystäville, mutta paikka oli silti teehuone, intiimi ja pienehkö tila. Missään suuressa hallissa tämä ei toimisikaan, sillä jotenkin minusta fiiliksen pitää olla rauhallinen. Palvelu oli myös erittäin ystävällistä!

Pidän valtavasti sellaisesta raffista keramiikasta, joka on vähän kuin ’1600-luvun kippo, joka on löytynyt jostain ladon alta’. Paksua, kömpelöä, epätasaista lasitetta… oikeastaan harmi, että teetä ei voinut nauttia sellaisesta kupista!

Pöydillä oli viuhkoja, joita luulin ensin koristeiksi, mutta taisivat ne olla käyttöä varten. Ainakin itse vähän huiskuttelin ilmavirtaa kasvoilleni, kun hiki nousi kämmenselkiin teetä hörppiessä.

Ihailin myös siellä täällä olevia teekannuja, mutta kuulemma ne eivät olleet myynnissä. Sitä vastoin myynnissä oli kyllä valkoista kaunista keramiikkaa. Ja teetä, teehen liityvine tuotteineen totta kai. (Kolmannessa kuvassa tästä paikasta.)

Sanoisin, että täällä oli zen ja harmonia! Silmät lepäsivät ilmeisen tarkkaan harkitussa sisustuksessa!

Huvtuin, kun huomasin, että ikkunanäkymäkin oli vähän samassa linjassa tämän sisätilan kanssa. Vaikkakin kulmikkaampana.

Tästä seuraava rauhallinen kohde on ihan lähellä sijaitseva Ortodoksikirkko.

Hassua kyllä, olen käynyt täällä ehkä vain kaksi tai kolme kertaa aikaisemmin, vaikka se on ollut reittieni varrella melkein 30 vuotta.

Ortodoksikirkko otti myös osaa Tapahtumien yöhön nimellä ’tuohusten yö’.

Jos olisin ihan järjellä ajatellut, niin ehkä tämä ei olisi ollut se vuoden rauhallisin hetki mennä hiljentymään tähän kirkkoon. Mutta ainahan se on hyvin vaikuttava!

Kaikki täällä on niin huumaavan kaunista!

Jopa arkkitehtoniset yksityiskohdat avattavine ikkunaruutuineen!

Tällä kertaa en sytyttänyt tuohusta, mutta kirkossa oli paljon muita ihmisiä, jotka sytyttivät. Mehiläisvahatuohusten tuoksu sekoittuu kirkossa suitsukkeen tuoksuun ja sekin on jo yksi suuri elämys.

Täällä oli hiukan liikaa meteliä, vaikka minusta kirkko ja kirjasto ovat hiljaisia paikkoja, joissa pitää kuiskata, joten lähdin pienen tuokion jälkeen vielä yhden tapahtuman äärelle.

Päivän viimeinen tapahtuma oli Sorsapuiston laiturilla esitettävä Teeseremonia.

Teeseremonian esitti Suomen Chado Urasenke Tankokai-yhdistys Ry:n Tampereen opintoryhmä.

Olin valtavan kiinnostunut aiheesta! Olenhan lukenut jopa kokonaisen kirjan, jossa japanilainen nainen kertoo hänen teeseremonia-opinnoistaan.

Teeseremonia on kaunis, kunnioittava ja erittäin pikkutarkasti säädelty tilaisuus. Jokainen liike on säädelty ja jokaisella vuodenajalla esimerkiksi on erilainen teeseremonia, johon kuuluvat maljakkoon asetellut kukat, seinällä oleva kirjoituskäärö, astiat… kaikki vaihtuvat ajankohdan mukaan.

Tämän vuoden Tapahtumien yön tarjonnasta tämä oli se, jonka tahdoin aivan ehdottomasti kokea! Ja kokemus olikin upea. Jotenkin en löydä sille edes sanoja. Päivä oli ihana!