Joulun rauhallisuus

 

Olenkohan ikinä viettänyt näin rauhallista joulua? Olen lähinnä yksin syönyt laittamiani jouluruokia, selaillut niitä viime vuoden inventoinnista jäljelle jääneitä joululehtiä, polttanut kuusentuoksuista kynttilää, kuunnellut joululevyjä ja välillä käynyt koittamassa mieheltä kuumetta. Korkeimmillaan se oli 39,6.

Olen sytyttänyt portaille kynttilälyhdyn, joka palaa monta vuorokautta. Ajatellut, että se on kaikille edesmenneille rakkaille; äitille, isälle, kaikille isovanhemmille, tädille, ex-langolle, sekä Vallulle, meidän kissakuomalle, joka kuoli 2010.

Voimat riittävät minullakin vain vähäiseen puuhailuun; kakluuniin tulet, perunasalaattia kylmäkellarista, joululevyn vaihtamista. Mandariinin kuoriminen miehelle, jolla ei juurikaan ole ruokahalua.

Televisiosta Rare Exports ja Sisu, ne ihanat! Kanavien vaihtelua ja jenkkileffojen välttelyä. Pukeudun silti punaiseen mekkoon ja Nordkappista ostettuun neuletakkiin. Rintaan kiinnitän joulupukin tuoman uuden Lapponia-korun. Äitikin keräsi Lapponiaa.

Ajattelen paljon menneitä jouluja. Äitin joulupöytää ja lakeutta pakkasessa, kun henki huuruaa ja lumi narskuu askelten alla. Minä viihtyisin varmasti lapin joulussa.

Kunhan jaksan, ryhdyn laittamaan konttoria kuntoon ihan kaksin käsin. Tammikuun lopussa loppuu saikku ja luulen, että silloin palaan töihin, ellei mitään takapakkia tule. Odotan sitä ainakin rahatilanteen takia aika lailla. Vuoden alussa on ostettava ainakin uimahalliranneke tulevalle vuodelle!

Kevät. Odotan kevättä kuin kuuta nousevaa! Aion vaihtaa kukkiin mullat, pitkästä aikaa! Ja pestä ikkunat, vielä pitemmästä aikaa!

Keväällä herään eloon taas ja kesä on kaiken kirsikka. Sitä kohden mennään!

Ja yksi mikä pitää tehdä, on uusi aarrekartta, joka jäi kesken vesivahingon myllerrykseen viime vuoden lokakuussa. Paljon on menty eteenpäin, eikä ollenkaan olla siinä kuin kuvittelin, mutta elossa kuitenkin!