Ihana Signe! Varhainen valokuvaaja Signe Brander, joka syntyi huhtikuussa 1869 Parkanossa ja kuoli toukokuussa 1942 Sipoossa. Kirja on Pirkko Soinisen kertomus kuvitellusta ajanjaksosta Signen elämän lopussa. Minäkertoja on Signe itse, se mitä hän sairasvuoteella ajattelee ja miten hän muistelee kuvausmatkojaan, kuviaan ja elämäänsä ylipäätään.
Aluksi kirja tuntui surulliselta ja vähän raskaalta; olihan siinä niin paljon kuoleman läheisyyttä ja tummia sävyjä. Sitten pääsin kärryille! Soininen on nerokkaasti kuvaillut Signen suhdetta kuviin ja kuvaamiseen. En tiedä onko se kaikki keksittyä, vai onko siinä jokin arkistomateriaali taustalla, esimerkiksi Signen kirjeet tai päiväkirjat tai jotain sellaista.
Tämä kirja on sellainen, joka pitäisi lukea Signen kuvia selaillen! Ja joka tapauksessa katson Signen kuvia tämän jälkeen eri tavalla. Käyn läpi kirjahyllyäni; sukututkimusosio, alaotsikko Helsinki, Tampere… historia… missä on valokuvat? Missä Signe? Minulla piti olla Signen kirja, ellei useampi. Vai olenko aina köyhyyksissäni ajatellut, että joskus toiste sitten? Sillä tämä kirja sai janoamaan Signen kuvien tarkastelua! Alakuloisesta pohjavireestä huolimatta virkistyin kirjan loppua kohden yhä enemmän ja ahmin sen pikavauhtia. Kannattaa lukea, jos ”Helsinki” tai ”kartanot” tai ”valokuvauksen historia Suomessa” kiinnostaa. Ei kannata lukea, jos haluaa tietää Helsingin seurapiireistä 1900-luvun alussa. Mutta jos kiinnostaa työväestön elämä, tämä kirja antaa ajatuksia ja uutta näkökulmaa sekä lisäkiinnostusta!
2 kommenttia:
Laitanpa muistiin. Olen tänä vuonna lukenut aika paljon menneisiin aikoihin sijoittuvia kotimaisia kirjoja ja niistä kaikista tulee suuri jano tietää lisää.
Niin tulee! Mä innostuin eilen tutkimaan sukua juuri Signen kuvien kautta ja vihdoin luulen varmentaneeni sen tontin, jolla Matilda (isoisäni isoäiti) lapsena asui Helsingissä. Tai yhden niistä! 😍
Lähetä kommentti