Tai tulee, mutta miten ja minkälaisena? Kunto ei ole kuin silloin joskus, kun juoksentelin joulupuuhissa viikkotolkulla. Kunto tuskin on ikinä enää sellainen. Olen kuitenkin oppinut ottamaan matalamman profiilin mukaan ja priorisoinut. Tärkeimmät jouluruoat, tärkeimmät siivoukset, tärkeimmät kaikki valmistelut. Mutta nyt meidän joulutohinan lisäksi ohjelmassa on myös tuon remppahuoneen sisustus. Ei siksi, että se olisi jouluksi kivan näköinen, vaan siksi, että edes jokunen laatikko olisi poissa täältä olohuoneen ja ruokailuhuoneen röykkiöistä, koska olisi kiva viettää joulua muuallakin kuin sohvalla, kuten viime vuonna teimme. Mutta koska elämä ei ikinä mene suunnitelmien mukaan, meidän kultainen naapurimme, reilusti yli 80-vuotias rouva, sattui kaatumaan pihassaan hiljattain. Olen siis vähän autellut heillä sillä välin kun rouva on ollut sairaalassa, jotta heille tulisi edes jonkinlainen joulu. Ja entäs sitten tämä viimeisin kuuluminen? Tulin tässä kipeäksi. Päässä on outo fiilis, on kylmä, kurkkua aristaa ja yskittää. Eilen illalla kuume 38,6. Silti kaikki on paremmin kuin viime vuonna, kun sytot oli juuri takana ja käsi sai osumaa viimeisestä sytostaattipiikistä. Kämmenselässä on yhä vähän tummempi jälki ja ajoittain epätavallisia tuntemuksiakin. Nyt ollaan kuitenkin elossa ja edessäpäin näkyy vaan valoa.
4 kommenttia:
Kyllähän se joulu varmasti tulee vähemmälläkin tohinalla, mutta ymmärrän, mitä tarkoitat. Olisi kiva jaksaa, niin kuin nuorempana ja terveempänä. Olen jalostanut vanhan sanonnan näin: ”Ennen olin nätti, nuori ja terve. Ja nyt olen… ja.”
Miten ystävällistä, että olet jaksanut auttaa naapureita! Tsemppiä valmisteluihin voinnin mukaan! ✨
Voimia ja pikaista paranemista! 🤗 ❤️
Nauratti tuo sun sanonta! 😄
No, mietin sitä, että miten ankeaa heillä olisi, kun eivät pysty itse tekemään mitään. ☹️
Kiitos, ehkä tämä tästä…
Kiitos! 😊 Ainakaan kuume ei enää ole niin korkea.
Lähetä kommentti