Ajan kulku

 

En pysty oikein tajuamaan sitä, että milleniumista (jonka muista hyvin - muistan jopa mitä ruokaa laitoin sinä iltana ja se oli niin hyvää, että ajattelin laittavani sitä uudelleen ihan pian… no en ole laittanut - vielä) on jo neljännesvuosisata! Asuin vielä kerrostalossa Tampereella, enkä ollut vielä tavannut miestänikään. Se kaikki ei tunnu mahdolliselta, koska minä en kyllä ole vanhentunut neljännesvuosisataa siitä hetkestä. Ja silti olen! Mikä tätä maailmankaikkeutta vaivaa? Heti kun alkaa tuntua siltä, että tässähän voisi elellä vaikka 120-vuotiaaksi, että kaikki on vasta alussa, niin ryhdytään muistuttamaan, että kuules kaikki on ohi nopeammin kuin ehdit tajutakaan. Minä täytän ensi keväänä 54, yhtä paljon kuin minun äitini oli tullessaan isoäidiksi! Minusta minun äitini oli siinä iässä kyllä vähän aikuisempi kuin minä nyt… ei hän ainakaan notkunut irtokarkkihyllyillä ja kuljeksinut energiajuomatölkki kädessä!

Minun lapsuudessani ihan tuttuja poliitikkonimiä olivat Kekkonen, Vennamo ja - Jimmy Carter, (se joka just kuoli 100-vuotiaana) vaikkapa. Nykyinen presidenttimme oli kolmivuotias kun minä synnyin. Sodasta oli 26 vuotta. Kaksikymmentäkuusi vuotta?? Ziisus! Sotaveteraaneista nuorimmat olivat vähän yli nelikymppisiä. Peruskoulu ja minä olemme suunnilleen yhtä vanhoja. Minun syntymäni tienoilla maitolitra maksoi 78 penniä ja maailman väkiluku ylitti niukin naukin neljä miljardia. 

Turvavyö tuli pakolliseksi kaikissa uusissa autoissa etuistuimilla. Postinumerojärjestelmä otettiin koekäyttöön. Suomessa järjestettiin ensimmäinen lottoarvonta. Apollo 14 laskeutui kuuhun, kolmantena miehitettynä kuulentona. Kouluviikko lyheni viisipäiväiseksi. Tampereen ja Seinäjoen välinen rataosuus avattiin liikenteelle; sitä ennen köröteltiin Haapamäen kautta Pohjanmaalle. Näsinneulan avajaisia vietettiin. Typpi Oy ja Rikkihappo Oy yhdistyivät Kemiraksi. Apollo 15 astronautit ajelevat kuuautolla kuussa. Lappuliisat aloittivat työnsä muutamissa Suomen kaupungeissa, esim Helsingissä ja Tampereella. John Lennonin Imagine ilmestyi. Walt Disney World avattiin yleisölle. Finlandia-talo valmistui. Valtatie 1-moottoritie Kirkkonummen Veikkolasta Lohjanharjulle valmistui. Liikenneturva perustetaan. Intel julkisti ensimmäisen mikroprosessorin. Eduskunta hyväksyy aborttilain. Homoseksuaalisuus laillistetaan Suomessa.

Siis mitä, olenko minä syntynyt 1700-luvulla?? Siltä tuo kuulostaa! Siis nuo kaikki on ikivanhoja itsestäänselvyyksiä, ei mitään ’mun elämän aikana tapahtuneita asioita!’ Tai sitten minä olen ikivanha fossiili, joka on luisunut esiin sedimenteistä jossain Siperian ikiroudan sulamisalueella. Olen maannut litissä siellä mammuttivauvan alla viimeiset 10 000 vuotta. Ilmankos on vähän raihnainen olo! Siis jos joku on suhteellista maailmassa, niin aika!! Hiukan kummallista. Miksi puuduttava työpäivä kestää kuusi vuotta, mutta puoli elämää meni jo kahdessa sekunnissa? Kaikki muukin tapahtuu samaan malliin. Ensin (kun olet lapsi) kaikki on edessä ja maailma on kehityksen huipulla. Sitten kun räpäytät kerran silmiäsi, niin koko planeetta ja avaruus on ryssitty roskilla, jätteellä ja nanomuovilla. Juuri kun luulit, että maailma kehittyy paremmaksi paikaksi, niin jossain kielletään naisia poistumasta kotoa, paitsi pakon edessä, jotta miesparkojen himo ei ryöpsähdä valloilleen.

No, mitä tästäkin nyt taas opimme? Tuskin yhtään mitään. Uskonnoista ja muovista pidetään lujemmin kiinni kuin ikinä. Kommunismista vasta pidetäänkin kiinni. Sodilla ratkotaan vallanhimoa ja tylsistymistä. Jos oikein huonosti käy, niin 25 vuoden kuluttua maailmassa on pari kolme suurvaltaa, luontoa ei juurikaan ja maailman kaikki naiset on suljettu talon ikkunattomiin huoneisiin joku säkki päässä. Siellä sitä sitten joku ihmettelee, että kuinka tässä näin kävi. Tai ihmettelee siihen saakka kun ajatukset skannataan ja sitten ei enää ihmettelekään ikinä mitään, kun tapetaan vääristä ajatuksista. Hupsheijaa vaan, sivilisaatioita tulee ja sivilisaatioita menee, mutta minäpä en oikein tiedä tykkäänkö enää yhtään tästä suunnasta, johon maailma näyttää nyt olevan menossa. Vastapainoksi teen tästä vuodesta herkullisen, ei kai tässä muuta voi.

Ajatuksia vuodelle 2025

 

Olin yllättynyt siitä, miten paljon olin matkaillut viime vuonna! Ja mitä kaikkea tosi kivaa oli tapahtunut! Niin paljon taidettakin! Oli hyvä kirjoittaa ylös vuoden -24 tapahtumat, jotta tuli tuokin tajutuksi. Mullahan on ollut ihan huippuihana vuosi! Paitsi että mukana on kulkenut samalla myös pelko, sairaus, suru, paniikki, alakulo, itku. Sen tajuaminen, että vaikka kestin syöpähoidot kohtuullisen hyvin, ei kroppani tai minä tule koskaan enää olemaan sama kuin se oli puolitoista vuotta sitten, on ollut aika rankkaa. Olen saatanan kateellinen niille, jotka selviytyy syövästä tuosta vaan, eivätkä pidä edes saikkuansa loppuun. Tiedän, että niitäkin on. Olen vanhentunut loikkauksella ja siitä en tykkää. Viis harmaista hiuksista, mutta kun ei jaksa, eikä voi enää fyysisesti samaa kuin vielä hetki sitten. Se on epäreilua. Ja vuoden loppupuoliskoa varjosti raivokas taistelu eläkevakuutusyhtiön, kelan, liiton ja lääkärien kanssa. Nyt saisi jo riittää!

Kuva netistä, Sjödenin sivuilta

Päätin jo viime vuoden alkaessa, että koetan blogata jotain joka päivä, jos pystyn. Ja mä pystyin! Toden sanoakseni se piti mua liikkeellä ja virkeänä ja elossakin tavallaan. Vain pari kolme kertaa vuoden aikana oli sellainen olo, että en jaksais aina joka päivä keksiä jotain uutta, mutta seuraavana päivänä se tunne meni jo ohi. Nyt alkavana vuonna aion siis hieman himmata. Tehdä postauksia fiiliksen mukaan, kenties noin 4-6 viikossa; katsotaan mitä siitä tulee. Blogin lopettaminen ei kuitenkaan ole ikinä ollut mielessä.

Kuva netistä

Työstettävää on oman pään kanssa. Olen huomannut, että mulle tekee hyvää asettaa ihan itse itselle tiukkoja määräyksiä. Pidän niistä kyllä sitten kiinni. Mutta jos niitä ei ole, niin liu’un ties mihin syövereihin. Esimerkiksi vaatteet! Mä janoan koko ajan kauniita vaatteita. Ikään kuin kaapeissa ei jo olisi niitä tarpeeksi! Aion suitsia itseäni ainakin niin, että ensi kerralla ’vuoden vaatehankinnat’ ei ole noin pitkä lista kuin nyt oli vuoden -24 lopussa. Myös laukut! Katsokaa miten söpön laukun näin netissä! En tilannut sitä, mutta vähältä piti. Mun pitää saada nyt pian kaikki laukkuni yhteen kasaan ja testattua ne muös, jotta pääsen hajulle siitä, mitä säilytän ja mitä en ja hankinko jotain lisää vai en. Sama juttu parfyymien kanssa. Niitä janoan loputtomasti lisää! Ja sitten kun niitä on liikaa, niin ahdistun. Huokaus!

Mua auttaa tietysti se tosiasia, että rahatilanne on aika naurettava. Tai sitten ei auta. Koska mun pää reagoi huonoon rahatilanteeseen niin, että selaan loistohotellien sivustoja ja haluan mennä niihin kaikkiin tämän vuoden aikana! Täytyykin soittaa siskolle, että lähteekö hän mukaan. (Kyllä hän lähtee! Me ollaan sellasia siniverisiä sielultamme, että niissä me viihdytään!) Heh, en tiedä mikä psykologinen juttu tämäkin on. Mitä köyhempi olen, sitä enemmän haluan hussata ja mitä enemmän mulla on rahaa, sitä nuukemmaksi muutun. Mutta niihin hotelleihin mä saatana kyllä menen! Yhteiskunta ei saa mua nytistettyä, mä uhmaan kaikkea köyhyyttä ja pistän juhlaksi. Ne mun suunnittelemat hotellit on kaikki Helsingissä. En tiedä miten sen toteutan, mutta kyllähän mä sen toteutan!

Vuoden iso tavoite tulee olemaan konttorihuoneen sisustaminen ja inventoiminen! Teen poistoja ja koetan saada huoneesta mukavan, ettei se ole mikään räjähtänyt tavaravyöry. Siitä tulee iso projekti! Mutta tykkään siitä myös ihan mielettömästi! Vuoden muita isoja tavoitteita tulee olemaan vesijumpan jatkaminen, taiteesta edelleen nauttiminen ja yks iso sukututkimusprojekti, joka on hautunut vuoden. Mä luulen, että tästä tulee aika hyvä vuosi!