Tallipihasta on luonteva kivuta viereiselle kalliolle kurkkimaan millainen ylemmän väen joulu on Nottbeckien Milavidassa. Mikäli pääsee sisälle. Minä seisoin eilen ovella, luin ovesta kyltin ”työnnä” ja aloin vetää. Ovi ei hievahtanut! Muutaman sekunnin raivo ja pettymys kuohui mielessä, että eikö tämä olekaan auki, vaikka on joulukuu ja me kiivettiin tänne asti! Sitten hoksasin, nauroin ja pääsin sisälle. Sellaista se on jos ei keskity! Huoltakaa mun pää!
Nykyään palatsin pihassa on kaikenlaisia hienoja valoteoksia, joihin on yhdistetty myös äänimaailma. Kaipaisin ainoastaan lunta ja pakkasen tuomaa kuuraa tuohon näkymään.
Sisällä aulassa on perinteisesti iso kuusi kauniisti koristeltuna.
Takan reunalla pääaulassa on ihana kukka-asetelma. Näin minäkin täällä varmaan koristelisin, jos täällä asuisin kuin aatelinen. Ainakin viherkasveja, leikkokukkia ja tekstiilejä olisi antiikkihuonekalujen seassa valtavasti. Sekä kotimaista designia ja taidetta!
Tämä aulan takka on mun lemppari! Sitä se oli jo 90-luvulla, kun täällä monesti kävin. Etenkin takan kasvot, joita on aina pakko koskettaa. Museo suljettiin murhemielin (Tamperelaiset kyselivät paljon, että koska palatsi taas avataan) elokuussa 1998 odottamaan peruskorjausta, joka alkoi kuitenkin vasta niinkin myöhään kuin 2013. Palatsi avautui jälleen yleisölle kesällä 2015; tätä oli odotettukin! Täytyy sanoa, että remontti oli todella onnistunut ja se saavutti palatsin alkuperäisen hengen oikein hyvin!
Vaikka pääaula on suuri, se ei ole kylmä eikä kolkko. Seiniä ei ole maalattu valkoiseksi, vaan ne on murrettu monilla eri sävyillä ja nykyään myös kahvilan pöydät on kivasti tuotu aulaan saakka. Kahvilassa on muuten kivoja juttuja myynnissä… hienojen naisten hansikkaita, käsilaukkuja, kirjoja…
Tummassa kasettikattoisessa huoneessa on pienempi kuusi kauniissa erkkerissä. Tämä on ehkä lempihuoneeni ja sen tunnelma on hyvin lämmin.
Alkuperäisiä kakluuneja on vielä säilynyt joissakin tiloissa, mutta paljon rakenteita tuhoutui kansalaissodan aikana, jolloin palatsissa toimi Punaisen Ristin sairaala ja punaisten tukikohta. Tampereen valtauksessa palatsi jäi keskelle taisteluja ja siihen osui yli 4000 ammusta tai sirpaletta ja lähes kaikki ikkunat ja kakluunit tuhoutuivat. Palatsin pääportaikossa on edelleen nähtävissä verta. Talvisodan aiheuttamat vauriot olivat puolestaan onneksi vain vähäiset.
Palatsin alkuperäisen omistajaperheen, Nottbeckien, tarina tässä palatsissa on surullinen; perheen äiti Olga (von Tobiesen) kuolee Baden-Badenissa 38-vuotiaana, samana päivänä kun perheeseen syntyy kaksoset Alfred ja Olga lokakuussa 1898. Hänet haudataan Lielahteen Nottbeckien hautausmaalle. Perheen isä Peter von Nottbeck selvittelee keskeneräisen palatsin rakennustöitä (urakoitsija on mennyt konkurssiin), ja matkustaa perheensä luo Pariisiin, jossa kuolee yllättäen umpisuolentulehdukseen toukokuussa 1899. Äkkiä palatsin omistaa neljä pientä orpolasta; Iirsi 4 vuotta, Andree 2 vuotta, sekä puolivuotiaat kaksoset.
Lapset asuvat palatsissa palveluskuntineen syksystä 1899 syksyyn 1902. Nottbeckit jättivät kuitenkin lopulta Tampereen ja palatsi myytiin Tampereen kaupungille 1905, jonka hallussa palatsi nimettiin Näsilinnaksi, koska rakennus sijaitsee Näsinkalliolla. Palatsiin avattiin Tampereen vanhin museo, Hämeen Museo 1908.
Mutta mitä tapahtui lapsille? Heistä on saatavilla aika vähän tietoja, mutta jotakin kuitenkin.
Iiris menee aikanaan naimisiin Johannes Reefsin kanssa, mutta jää leskeksi 54-vuotiaana. Hän elää kuitenkin pitkän elämän ja kuolee 92-vuotiaana Sveitsissä 1.12.1987.
Andree menee naimisiin serkkunsa Edvard von Nottbeckin kanssa ja kuolee 93-vuotiaana leskenä Sveitsissä helmikuussa 1990.
Alfred avioituu Emelie Standertskjöldin kanssa ja kuolee 75-vuotiaana Genevessä tammikuussa 1974.
Olgasta tiedän vähiten. En tiedä meneekö hän naimisiin. Tiedän vain, että hän kuolee 87/88-vuotiaana vuonna 1986, mutta missä, se ei selviä.
Olisi mukava tietää, jäikö heille muistoja varhaislapsuuden Milavidasta? Iiris todennäköisesti ainakin muisti vanhempana jotain tuosta ajasta suuressa palatsissa palveluskunnan kanssa, sillä hän oli 7-vuotias, kun he muuttivat pois Tampereelta. Joku myös edelleen asuu palatsissa sillä täältä on lukuisia kummitushavaintoja, itsellänikin yksi.
Tämä on yksi minulle rakkaimpia paikkoja Tampereella. Voisin asua vaikka heidän naulakkohuoneessaan, jossa tämä upea lattiakin on. Laittaisin sinne vasempaan takakulmaan sammalenvihreän antiikkisohvan ja oikealle seinälle kerrossängyn. Kapea peiliovinen antiikkivaatekaappi sopisi sängyn jatkeeksi oikeaan takanurkkaan ja pikkuinen Billnäsin kirjoituspöytä ja tuoli sen kerrossängyn alle. Sitten ovensuunurkassa pitäisi olla kapea kirjahylly, johon pääsee käsiksi myös sängystä. Ikkunan alle sohvan viereen tulisi pieni pyöreä pöytä ja sen viereen puinen tuoli, jonka päälle voi kiivetä, jos haluaa katsella ikkunasta tai asetella ikkunalle talvivaloja. Vasempaan ovinurkkaan voisi mahtua pienehkö piironki. Lattialla olisi paksu matto, ehkä jopa lampaantalja. Oviaukossa tummanpunainen paksu samettinen oviverho. Takaseinällä olisi vähän hyllyjä kirjoille ja kauneimmalle antiikille. Vaatekaapin päälle voisi laittaa yövalon ja sohvan takana tai vieressä olisi lattialamppu. Piirongin päälläkin voisi olla pöytälamppu, mutta kaikki kauniita ja lämpimiä. Kasveja, taideteoksia ja maalauksia olisi siellä myös. Syömässä kävisin palatsin kahvilassa ja käyskentelisin kesäisin puutarhassa parasolleineni.
Vähän tähän tapaan.
Lapsena harrastin tätä samaa mielikuvitussisustamista lehdestä leikatuilla kuvilla ja se oli mulle hyvin rakas juttu! Nyt huomaan, että viihdyn samassa puuhassa yhtä hyvin edelleen, mutta nettiaikaan siirtyneenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti