Muutamia perinteitä

 

Modernia ja perinteistä joulukorttia tällä kertaa. Omat lempparit on se missä on ratikka ja Tampereen Teatteri, koska siinä kohtaa vanha ja uusi ja se on sidottu juuri siihen tiettyyn hetkeen, kun ratikka oli uusi asia, joten sen voi ajoittaa myöhemminkin helposti. Toinen lemppari on se, jossa tonttu hiihtää Amurin työläismuseokorttelin kulmilla ja on yö ja rauha; vain jänikset tönöttää kadulla. 

Tänään kuuntelen joululevyjä (okei, olen myös luonut Spotifyhin joululaululistat, mutta se on hiukan eri… ei ole sama fiilis! Mulla on sitä paitsi tapana kuunnella joululevyt tietyssä järjestyksessä) ja pyyhin pölyjä niska vääränä. Se onkin mun inhokkipuuhaa, joten katsotaan miten päivästä selviydyn. En halua vetkutella sitä enää, vaan haluan päästä siitä kerta kaikkiaan eroon tänään.

Voi olla, että piparitaikina muuttuu piparikaakuiksi myös tämän päivän aikana, en ole ihan varma. Joululiinoja haluaisin kyllä ehtiä ottaamaan esiin. Tiedättekö, mulla on kymmeniä joululiinoja kaikissa mahdollisissa kokoluokissa ja eri ajoilta. Fakta on se, että edes kauhealla punnerruksella tänne meille ei mahdu kuin maksimissaan 15 pöydälle/tasolle pieni liina. Ruokapöytään tosin tapaan laittaa kaksi tai kolme liinaa päällekkäin, niin että alin on iso punainen liina ja sen päällä pienempi vaalea kuvioliina ja päällimmäisenä kaikista pienin valkoinen liina. Tästäkin aiheesta saisi stressin aikaiseksi jos haluis.

Vieläkös teillä on joulukorttiperinnettä? Mulla on yhä tapana lähettää kymmenkunta korttia ihmisille, joiden kanssa on pidetty perinnettä yllä mahdollisesti jo 90-luvulta saakka. Osalle lähetän sähköpostitervehdyksen ja liudalle tekstiviestit. Pari joulupuhelua tapaan myös soittaa. Mutta kyllä se paperisen oikean kortin saaminen on kaikkein parasta!