Kartanon Kahvila on paljon viihtyisämpi ja kartanomaisempi kuin se edellinen (joka oli kamala suoraan sanottuna.) Täällä voi siemailla vaikka skumppaa! Minä tein niin, koska elin aateliselämää tuon iltapäivän ajan. Mutta olisin toivonut, että kahvilan astiat olisivat kartanomaisempia, eli siroja, kauniita ja ylellisiä. Myös liinat pöydillä voisivat kaikki olla yhtä hienoja kuin minun pöydässäni. Nyt liinoissa ei ollut mitään yhteistä tekijää; kaikki olivat eri aikakausilta ja eri tyylisiä, miksi?! Ihan pikkuisen olisin myös karsinut pikkutavaraa esim takan päältä.
Kartanon vanha patruuna Wilhelm Fredrik von Nottbeck katselee vakavana kahvilan ikkunalta nykymenoa. Itse olisin ehkä etsinyt hänelle oikean aikakauden valokuvakehyksen ja etenkin katsonut, että se on sopivan kokoinen. Myös maljakko ikkunalla voisi olla vanha ja kaunis. Valitan ehkä tyhmistä asioista, mutta miksi sisustaa vähän sinne päin, kun tällaisessa tilassa voisi olla täydellinen ja myös siinä mielessä kaupungin kaunein kahvila?
Kartanosta löytyy tiloja joka lähtöön; on työtiloja, kokoushuoneita, asukastiloja Hiedanrannan ihmisille ja tiloja kävijöille. Kaikki on vielä aika keskeneräistä, mutta muutos on edelliseen hieno jo nyt. Tosin en voi olla ajattelematta, että tämä kaikki on vain väliaikaista, sillä iso remppa lopettaa kaiken 2030. Mihin toiminta sitten siirtyy, on kysymysmerkki. Ja onko Tampereen kaupungilla ylipäätään varaa isoon remppaan kun sen aika tulee, vai päättääkö kaupunki pistää paikan lihoiksi ja myydä kartanon pois? Onhan tämä nyt kuitenkin yksi iso menoerä joka tapauksessa jatkossakin. Jos kaupunki on myynyt Hatanpään kartanon tontilta jo muutaman rakennuksen; Idmanin huvilan, kartanon Konttorirakennuksen ja Alilääkärin asuintalon, sekä Raholan ja Niemen rusthollit, niin en pitäisi mahdottomana ajatusta tämänkään myynnistä. Onhan Haarlan palatsikin jo myyty vuosia sitten keskeltä keskustaa.
Tässä on kartanon piikarappu omalla sisäänkäynnillä, joka nykyään vie varsinaisista kerroksista sekä kellariin, että vintille. Jotain omaa kauneutta tässäkin on.
Paljon on alue muuttunut ja paljon tulee muuttumaan vielä lähivuosina. Mielenkiintoista nähdä millainen tästä alueesta on tulossa. Toisaalta kaipaan aika paljon sitä 1990-luvun aikaa, kun kartano alue oli salainen ja aidattu. Aina kun siellä kävi, oli vähän syyllinen ja varsinkin seikkailullinen olo. Ja lietelahden yli kävellessä suorastaan pelotti. Mitä lie tehtaan myrkkyjä siinäkin maaperässä mahtoi olla… nythän paikka on täyttömaalla peitetty ja puiston alla.
Kurkistin tietysti asukastiloihinkin, kun ovi nyt sattui olemaan auki. Tällaisten paikkojen nuuskiminen on ihanaa! Tosin ihan hirveän kartanomaisia nämäkään huoneet eivät ole, ainakaan kaikilta osin. Olispa kyllä aika mukava stailata näitä huoneita enemmän oikeaan henkeen. En mä nyt mitään mahapiironkeja tänne ehkä roudaisi, mutta kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti