Aamun mietteitä

 

Että jos jumala rimputtais hätäseen yhtäkkiä meidän ovikelloa vaikka aamulla kaheksalta ja mä menisin unenpöpperöisenä sinne kurkkimaan että kuka helvetti ja sitten sumuisissa aivoissa kajastelis että jaa se onki vaan jumala …no mitähän perkeleen tärkeetä asiaa sillä nyt taas on ja avaisin oven. Ja sitten se sanois että kuule ku tuli vaa mieleen että minkälaisen talon sä haluisit että saat valita kaikista Suomen taloista ja mää kyä hei järkkään. Ja mä olisin että voi helvetti senkö takia tässä piti raahautua ovelle kaheksalta lauantaina aamulla. Siinä se sitte odottelis homeisissa tuohivirsuissaan ja harois likaista hippitukkaansa. Ja sitten mun pitäis sanoo sille että sun viiksissä on hernekeittoo että mee hyvä mies peseen ees naamas ennenku tuut toisten oville höpiseen jotain puolivillasia jostain taloista. Se harois anteeksipyytävästi ja hämmentyneesti naamaansa ja alkais perääntyä kaavun liepeet aamusumussa hiljaksiin heilahdellen ja mutisis että niin tais mennä Baddingin kans eilen vähä pitkäksi… mutta että se talo muista valita se talo! No joo joo mee nyt jo.

Eipä ole yks tai kaks kertaa ku oon katellu pitkin Suomee ajellessa vanhoja taloja ja aatellu että voi kun sais vaan valita joku ihan mikä vaan. Mutta enpä oo aatellu että sen sais silläki tavalla että jumalan sormi sen osottais että tää kuule tää talo on sun. Sitten mieli alkaa vaeltaa että olisko se ny sitte semmonen 1800-luvun pitsihuvila jossa on niin paljon puupitsiä että silmissä vilisee ja torneja ja erkkereitä ja pieniä parvekkeita ja terasseja ja joka huoneessa kiemuraiset kakluunit ja moniruutuiset ikkunat ja lautalattiat ja kristallikruunut ja pitsiverhot ja puolivilli puutarha ja se ois jossain Ruissalossa. Vai olisko se sittekki sellanen 1700-luvun hirsitalo peltojen päässä jossaki Etelä-Pohjanmaalla. Semmonen jossa olis vaan yks kerros ja pieni kuisti ja eteinen ja tupa ja pari kamaria leveine lankkulattioineen ja hirsiseinät ja pinkopahvia ja tapeettia peräkamarissa. Sellanen jota kukaa ei oo remontoinu 300 vuoteen ja jossa on kaivo pihassa ja ulkohuusi ja puuvaja ja pieni pihasauna. Ja vintissä kesähuone, josta voi tirkistellä auringonlaskua peltojen taa, kurkiaurojen muuttoa ja aamusumua jokirannassa.

Mutta vois se olla pieni ratavartijanmökkikin pienen metsän kupeessa radan varressa jossa vois nukahtaa ohi kiitävän junan kolkkeeseen ja nuuhkia kesällä verkkaisesti ohi jyristelevän museojunan savua. Sellainen tupa jossa olis pikkuinen vintti ja siellä kaksi komeromaista kylmää kesäkamaria ja vähä avovinttiä jossa on puruja lattialla ja puruista pilkottais joku vanha hajuvesipullo ja nippu kenttäpostia ja joku kuivahtanu kengänkäppänä. Ja alhaalla olis pieni puuhella ja pönttöuunit ja komeroita ja kanttuuri ja kafferi ja keittiö ja kamari ja eteinen. Ja keittiön seinissä olis puiset puolipaneelit jotka olis maalattu vaalean vihertävällä ja seinissä olis 1930-luvun tapettia. Katossa keikkuis hiljaa suutarinlamppu ja ovipielessä musta bakeliittinen valonkatkaisija naps. Sinne asettuisin kiikkustuoliin kamarin ikkunalle niin että voisin katella junia pitkin päivää ja voisin tarkistaa kelloni junien mukaan vaikka en tiedä mahtaako sellasta asiaa enää nykyään olla olemassakaan kun nykyinen vr on ihan toista kuin ennen vanhaa jollon juniin saatto luottaa.

Jumala odottaa vieläki mun päätöstä siitä että minkä talon mää valitten ja mää pohdin asiaa juurta jaksain ja koetan puntaroida kaikkia puolia niin että kyllä tähän menee vielä aikaa varmaanki. Mutta kyllä mää sitte kerron ku muuttoauto kaartaa ovelle ja uudesta ikkunasta näkyy joko meri taikka peltoaukia taikka ratavarsi.