Vaihteeksi lääkäriin

 

Jipii, arvakkaa mihin tänään pääsen? Lääkäriiin…! Enpä olekaan ikinä käynyt. No joo, hoh hoijaa, vähän kyllästyttää, että monta kuukautta on mennyt niin, että vähintään kerran viikossa olen ollut sairaalassa/lääkärissä/päivystyksessä tai soittanut sairaalaan/lääkäriin/hoitajalle/hoidonsuunnittelijalle/terveyskeskukseen… niin ku oikeesti!! Miks ei voi olla sellasta elämää, että notkun vaikka koko ajan teatterissa taikka taidegalleriassa tai antiikkikaupassa, mutta että lääkärissä!

Mitä nyt sitte taas? No minähän innostuin perkaamaan heti kun leikkauksesta oli neljä viikkoa ja uskalsin vähän kokeilla joko voi kumartua. Tyrkkäsin käteni tyrniin ja sain kaks piikkiä pikkusormen juuriniveleen. Siitä on nyt kaks viikkoa ja se kohta aristaa edelleen. Siihen on myös muodostunut sellanen pieni patti. Lopulta stressasin sitä niin paljon, että soitin Taysiin, josta neuvottiin ottamaan jäykkäkouristustehoste ja menemään TK:een lääkäriin. Sain ajan tälle päivälle ja samalla käyn ens viikon sytoja varten verikokeessa ja mahdollisesti sitten siinä rokotuksessa. Senkin vuoksi piti soitella sytopolille, jotka puolestaan soitti syöpälääkärille, että onko ok ottaa sellanen rokote tässä vaiheessa ennen sytoa. Ei ole kuulkaan mikään yksinkertaista kun täytyy koko ajan miettiä monia puolia. Ja pitää olla ite kartalla kaikesta ja huolehtia, että lääkärit tietävät jokaisen asian, joka mua nyt koskettaa.

 (Niin tiedättekö sen suomalaisen naisen, joka sai mattopuukosta pienen haavan käteensä ja sitten tuli kuume ja hänet vaan tuupattiin päivystyksestä kotiin ja sitten kun hän heräsi eräänä päivänä, hän oli sairaalassa kädet ja jalat amputoituna. Että siksi minä olen supervarovainen! Ja koska sytot vaikuttaa siihen, että myös tulehduksia tulee helpommin.)