En ole koskaan ollut asuntomessuilla. Ja nyt kun ne tuli Pirkanmaalle, niin pakkohan sinne oli mennä! Isoin yllätys oli se, että niiden talojen lisäksi hallitseva tekijä siellä oli kojut, tiedättehän, ne rasittavat feissarit, jotka huutelee, että rouva, mikä puhelinliittymä teillä on? Nämä myyjät oli hyvin aggressiivisia ja niitä tuntui olevan joka paikassa. Ja vaikka mun unelma-asuntomessut olis sellaiset, että olis alue, jossa olis rempattu vain vanhoja taloja, niin näitäkin oli silti kiva katella. Kuuma päivä ja hillittömät jonot kylläkin vähän rasitti.
Kissataulu ja kylppärin seinä mätsää täydellisesti yksiin.
Sanoisin että tämän vuoden teema oli valo, värit ja viherkasvit. Ja etenkin nyt tuntuu siltä, että on löydetty noi ylös ja alas suojaa antavat kaihtimet! Niitä oli melkein joka talossa.
Sängyn päätyseinän takana harrastetaan vaatehuoneita. Näin avoimesta ratkaisusta tulis itelle ajelehtiva olo.
Kuvasin aika paljon kylppäreitä. Niiden seinäpinnat ja peilien muodot sekä peilivalot oli kiinnostavia.
Ei ollut ainuttakaan taloa, jossa ei olisi ollut avokeittiötä. Mutta kai nekin joskus jää historiaan?
Kaunis ja ainut käypä taso terästiskipöydän sijaan. Myös väliseinä oli kaunis. Tosin, ei saa hirveesti roiskia, ettei vesi mene lasin alle.
Tosiaankin värit! Se valkoinen helvetti on auttamatta ohi. Thank god!
Varmaan suurin osa oli väliaikaissisustuksia, mutta kuvasin silti. Inspiraatioita varten kai nekin oli. Kauniit taulut kauniina sarjana, eikä aina vain yksi!
Rakastin messuilla maanläheisiä värejä! Ja tarkkailin yöpöytiä. Mahtuuko niihin kirjapino?
Valaisimia oli monenlaisia, vaikkakin aika monessa tapauksessa mietin, että miten helvetissä tuosta pyyhitään pölyt?
Yölamput/lukulamput näyttäytyivät hyvin monenlaisina.
Sanoisin, että melkein kaikki keittiöt oli kuin yhdestä puusta veistettyjä. Saarekkeen vieressä ruokaryhmä ja sen jälkeen sohvaryhmä. Auts. Mutta lamput on veikeät.
Nämä kaapinovien nupit oli mielestäni metalliset. Aika äijä. Cool.
Saunojakin oli monenlaisia. Tässä kaksisävyinen. Ja vankat lauteet.
Pidin kylppärien seinien matskuista ja väreistä. Ja noista hyllysyvennyksistä! Sadesuihku on mielestäni ylimainostettu turhake.
Jännittävä tuo peräseinä. En päässyt lähelle, mutta näyttää oikeastaan huopaiselta.
No nyt! Tässä sykähdyttää värit ja ryijy ja sievä kalusto.
Onhan tämä kaunis, mutta miettikää miten paljon makkarissa tuollainen höyhenvalaisin kerää pölyä! Pisteet verhosta!
Tässä keittiössä oli yllättävän paljon laskutilaa, mutta joissakin sitä ei ollut käytännössä ollenkaan. He ovat varmaan sitten wolttaajia, kun eivät laita ruokaa. Pidän tästä värimaailmasta ja noista lampuista!
Tämä oli komeromainen huone keittiössä, sisustettu vähän sellaiseksi aamiaiskaapiksi, mutta opas sanoi, että se on oikeastaan koiran huone. Hämmentävää.
Joku noissa kaakeleissa viehättää. Ehkä se on tuo saumauksen väri.
Huvituin tuosta kellosta ja jännä se kaappi, jonka tasolla kello nököttää.
Monenkohanlaisia valaisimia maailmasta löytyy?
Riisipaperivarjostin on kiva, mutta tämäkin kahmii pölyä itseensä nukkujien yläpuolella. Tapetti on erittäin jees.
Sängynpääty on hieno ja lamppu olikin keramiikkaa, eikä paperimassaa, heh.
Olin luullut, että pieniä huoneita inhotaan nykyään, mutta eipäs. Pisteet siitä, että on tapetti, verho ja kätsy kaappi!
8 kommenttia:
Minäkin toivon, että avokeittiöt häviävät joskus. En kestä ajatusta, että vieraat tuijottavat keittiööni, kun en ole siivouksen mestari. Miten saunojen lasiseinät ja suihkuseinät saa pidettyä puhtaana? Jatkuvalla kuivaamisella ja/tai puunaamisella? Miten se edes onnistuu, kun seinä on melkein kiinni lauteissa? Ei kai niitä joka päivä siirrellä?
Allekirjoitan kyllä kommenttisi täysin. 👍
Onneksi mikään kotkotus ei ole ikuista. Kai. 😄
Hienoja poimintoja. Elokuuta kun eletään, niin sisustuskuume nostaa päätään. Budjetti vaan on pyöreät nolla. Noh, onneksi voin nauttia sisustuksen iloista kanssasi ihan ilmaiseksi 😁
Mulla ei juuri sisustuskuume värähtänyt messukäynnistä - ennemminkin tavara-ahdistus on ja pysyy. 😄 Mutta kiva jos tykkäät katella näitä ja saat jotain inspiraatiota kuvista!
Tuo saarekekeittiövimma on kyllä todella kummallinen.
Ehdottomasti keittiö erikseen, ja keittiössä ruokailevat vain kaikkein läheisimmät ja rakkaimmat. Salin puolelle sitten vieraat ja muut omaiset.
1960-70-lukujen elementtikerrostalojen asukkina olen oppinut arvostamaan myös huoneiden helppoa muunneltavuutta: keittiötä lukuunottamatta mitään tilaa ei ole etukäteen lukittu vain yhteen tiettyyn käyttötarkoitukseen, ja huonekalut voi sijoittaa varsin monella tavalla.
Oliko muuten kirjahyllyjä missään messutalossa?
No niinhän se on, jotenkin erikoinen juttu. Ensin poistetaan seinä ja sivutaso, sitten lisätään ’saari’ tyhjyyden keskelle. 🤔
Joo, kyllä huoneiden pitää olla muokkautuvia. ja mieluiten ovet joka huoneessa, eikä avoimia aukkoja sinne tänne. En ollenkaan ymmärrä sitä ’open space’-villitystä, että koko hemmetin talon kerros pitää olla yhtäsamaa. Luulisi talojen romahtelevan sellaisesta.
Näin kaksi kirjahyllyä; toinen on julkaisussa 2/5 ja toisesta en ottanut kuvaa, kun se oli niin typerä. (Josnkun matalan tason alla pari hyllyä, jossa kirjat selkäpuoli seinää vasten, eli huoneeseen näkyi pelkkää valkoista. 🙄 Minusta koti ilman kirjoja on jotenkin puutteellinen.
kirjat tekevät tilan aika levottomaksi, tai jyhkeäksi, jos hylly on kovin iso, siksi niitä ei varmaan tuollaisissa sisustusidylleissä olekaan. Mutta kotiin ne kyllä kuuluvat. Siksi kyselin.
Selailin joskus asuntomessujen lehteä, eikä niissä mihinkään taloon oltu piirretty hyllylle paikkaa.
Ohhoh, ei mihinkään! 😮
Lähetä kommentti