Traaginen Idmanin huvila

Oon koko kevään ja kesän odottanut, että pääsisin Idmanin huvilaan sisälle. Siitä uutisoitiin, että kesällä se aukee ja sitten uutisoitiin että juhannuksen jälkeen se aukee. No eipä ole auki vieläkään ja viimeinen uutinen koski sitä, että heillä on haasteita saada ravintolatilaan hyväksytty ilmanvaihto. Talossa on näet painovoimainen ilmanvaihto, kuten vanhoissa taloissa yleensäkin, mutta se ei riitä, jos tiloissa on suuri määrä ihmisiä. Nostan kyllä hattua omistajalle, joka ei haluaisi puhkoa seinään reikiä ja tehdä jotain kamalan näköistä koneellista systeemiä sinne. (Kunpa Lielahdessakin olisi ajateltu niin.) He koettavat löytää kompromissin ja saada paikan auki viimeistään ensi vuonna. Uusi omistaja on näet Levy-yhtiö Lördag oy, joka osti huvilan Tampereen kaupungilta 500 000 € hintaan keväällä 2025.

Huvila on uusgoottilaistyyliseksi rakennettu vuonna 1898 ja se on arkkitehti C.S.Gripenbergin käsialaa. Huvilan rakennutti pankinjohtaja Nils Idman perheelleen asunnoksi. Hän omisti myös Hatanpään kartanon, jonka puistossa huvila sijaitsee. Huvila laitettiin myyntiin 1913 Idmanin henkilökohtaisten talousongelmien seurauksena, jolloin Tampereen kaupunki osti huvilan sekä kartanon keväällä 1913. Idmanin huvila muutettiin sotasairaalaksi 1916. Vuonna 1918 Bertel Strömmer suunnitteli rakennukseen muutoksia ja siitä tuli kirurginen sairaala. Vuonna 1932 rakennukseen alettiin jälleen tehdä muutoksia psykiatriseksi sairaalaksi. Kuitenkin vielä 1940-luvulla se toimi jonkin aikaa sotasairaalana. 1990-luvulla huvilaan tuli kaupungin virastoja. 2008 rakennukseen muutti Tampereen kaupungin hyvinvointipalveluiden kehittämisyksikkö.

Nils Idman syntyi Messukylässä 1859. Surullista kyllä, hänet tunnetaan Suomen suurimpiin kuuluvasta kavallusjutusta. Vuonna 1912 paljastui, että Suomen Yhdyspankin Tampereen konttorin johtajana hän oli kavaltanut valtavan rahasumman; 8,6 miljoonaa markkaa, joka vastaisi nykyrahassa yli 30 miljoonaa euroa. Summa vastasi lähes kymmentä prosenttia Suomen Suuriruhtinaskunnan silloisesta budjetista. Oikeudenkäynnissä hänelle vaadittiin rangaistusta peräti 72 syytekohdasta. Rangaistuksena oli aluksi 10 vuotta kuritushuonetta, joka kuitenkin muutettiin hovissa 15 vuodeksi. Tuo pankkikonttori sijaitsee Kauppakatu 10:ssä, joka on tunnettu myös ylioppilastalona. Talo valmistui vuonna 1901 ja kavallukset alkoivat vuonna 1902. Idman kärsi rangaistuksensa Helsingin kuritushuoneessa, joka tunnetaam myös nimellä Sörkkä.

 Nils Idman piti kuitenkin itseään hyväntekijänä, joka halusi tukea köyhiä ja rahoittaa ahdinkoon joutuneiden liikemiesten investointeja yhteisen edun nimissä. Hän kuvaa itseään yhteiskunnallisesti kunnioitettuna ja kanssaihmistensä luottamuksen voittaneena avuliaana hyväntekijänä. Hän myös kuvaili itseään liiallisen kunnianhimonsa ja sosiaalisuutensa vaivaamaksi, hermostuneeksi ja jopa masentuneeksi, koska ymmärsi, että oli ottanut liiallisia riskejä ja tehnyt vakavia rikoksia. Idman myönsi suurimman osan rikoksistaan. Idmanin onneksi hän joutui lopulta istumaan vain noin 7 vuotta, sillä rangaistus lyheni keisarillisen julistuksen ja joukkoarmahduksen ansiosta. Idman oli huhujen mukaan kuluttanut kavallusrahat mm tämän huvilan rakennuttamiseen, joka summa vastasi puolet Tampereen tuomiokirkon hinnasta. Rahoja kului arveluiden mukaan myös keinotteluun ja taidehankintoihin.

Teko vaikutti muihinkin pankinjohtajiin ja mm POP:n pääjohtaja erosi ja sen Tampereen konttorin johtaja ja G.A.Serlachius Ab:n johtokunnan puheenjohtaja Albert Snellman teki itsemurhan. Serlachiuksen toimitusjohtaja Gösta Serlachius joutui eroamaan Kymi Oy:n toimitusjohtajan tehtävästä. Aamulehti kirjoittaa 10.12.1912: ”Pankinjohtaja Albert Snellman löydetty kuolleena. Viime sunnuntaina klo 1 aikaan päivällä löydettiin pankinjohtaja Snellman kuolleena Santalahdesta rouva Hakulinin talon aidan vierestä. Hän oli ampunut Browning-revolverilla suuhunsa ja oli kuula tunkeutunut ulos pään takaosasta. Tavattaessa oli vainaja istuvassa asennossa, pää kallellaan vasemmalle puolelle ja revolveri vasemmassa kädessä. - - - Itsemurha lienee tapahtunut klo 2.15 lauantain vastaisena yönä. - - - Vainajan taskussa olleesta lompakosta löydettiin monien muiden paperien joukosta hänen puolisolleen osoittama sulettu kirje. - - - Kirjeessä ilmoitti vainaja lopettavansa itsensä ja mainitsi samalla itsemurhan syyt.”

Kuten historiassa monesti, kaikki liittyy kaikkeen ja ympäri käydään. Hieman aikaisemmin Pälkäneen kirkkoherran poika Nils Johan Idman (1781-1851) omisti Hatanpään kartanon ja perusti kahden muun miehen kanssa Haverin kaivoksen malmia käyttäneen masuunin Tammerkosken rantaan 1844. Se ei kuitenkaan kannattanut ja masuuni myytiin G.A.Wasastjernalle, joka perusti masuunin yhteyteen konepajan 1856, josta sai alkunsa Tampereen pellava- ja rautateollisuus Oy, tutummin Tampella. Gustaf August Wasastjernasta kirjoitin hiljattain täällä. Traagisia kohtaloita ja monimutkaisia verkostoja. Ilman näitä kahta miestä ei Tampere olisi nykyisenlainen. Miten pienet historian käänteet voivatkaan muuttaa kaiken ihan toiseksi! Toki toivon, että Nils Johan Idmanin jälkeläinen ja kaima, Nils nuorempi olisi valinnut toisin ja rakennuttanut vaikka vähän pienemmän huvilan, ollut keinottelematta ja väärentämättä ja lainaamatta ja niin poispäin. Miten hänen sitten vankilan jälkeen kävi? Nils vapautui vankilasta huhtikuussa 1920. Hän eli vielä 24 vuotta ja hänen vaimonsa Anna pysyi hänen rinnallaan loppuun saakka. Myös herrat Haarla ja Liljeroos pysyivät Idmanin ystävinä kaiken jälkeenkin.