Syyskuu - Vaatteidenostokuu

 

Nyt olen taas tässä pisteessä, että ”vaatteidenostokuu” on alkanut. Kun kerroin tästä (että saan ostaa vaatteita tänä vuonna joka neljäs kuukausi) hiljattain eräälle ystävälle, hän tuhahti että ”niin kai; ostat siis roppakaupalla koko kuukauden nyt sitten vaatteita?!” No, hän on kieltämättä nähnyt sen hurjan määrän vaatteita, joita kaapissani oli vielä toissavuonna, kunnes tein ison henkarivaate-inventaarion, että sinällään ymmärrän tuota tuhahdusta.

Mutta muuten hän on täysin väärässä. Noinhan sitä varmaan ajattelisi, että sitten sitä ryntää kahmimaan kaikkea, kun on lupa, mutta voin kertoa, ettei asia mene ollenkaan noin yksinkertaisesti. Tänä vuonna, joka on toinen rajoitetun oston vuoteni, olen koko ajan enemmän päässyt sellaiseen terveeseen balanssiin, jossa mitään ei tarvitse kahmia. Esimerkiksi nyt aloin elokuun aikana miettiä, mitä vaatteita haluaisin. Listasta tuli lyhyt; kolme vaatetta! Sitten suhtauduin listaan rauhallisesti märehtien, kunnes tulin siihen tulokseen, että en tarvitse niistä mitään, eli tyhjensin listan.

No sitten inventoin lyhythihaiset ja hihattomat T-paidat ja poistoon meni aika pino, eli lähes kolmannes. Siellä oli sellaisia, jotka on viimeksi mahtuneet päälle joskus 15 vuotta sitten! Ja samalla hermoilen, kun paitoja pitää tunkea hyllyyn, eli aivan järjetön yhtälö. T-paitojen jälkeen tuli puolipitkähihaisten ja pitkähihaisten trikoopaitojen vuoro. Niistäkin jokunen meni poistoon. Mielessä oli alkanut kyteä jo uutta listaa, sillä olin bongannut eräässä pellavaliikkeessä ihastuttavan puolipitkähihaisen pellavapaidan. Mutta ensin päätin katsastaa henkarikaapista kauluspaidat. Samalla innostuksella kävin läpi vintagemekot ja vintagepaidat, sekä modernit mekot. Ah, niitä on ahdistavan paljon! (Kuplivaa häpeää…)

Tuloksena tästä inventaariosta päädyin siihen, että en tarvitse sitä pellavapaitaa, vaikka se on tosi ihana. Mutta voisin hankkia yhden kauniin värikkään T-paidan, koska niitä pidän mieluummin kuin mustia paitoja ja koska nyt kaapissa on paljon tilaa! Se ei tietysti saa olla syy, mutta näen sen paidan kyllä ahkerassa käytössä ja se on hyvä syy. 

Viime viikolla ilmojen kylmettyä kaivoin pitkät farkut esiin ja laitoin caprit kaappiin talviteloille. En ole ihan kartalla farkkutilanteestani ja ne, jotka otin käyttöön, tuntuvat valuvan koko ajan alaspäin. Ne eivät ole liian isot vaan niin tiukat ja lycraiset, että ne vaan valuvat jo muutaman askeleen jälkeen alaspäin ja jos jotain niin inhoan sitä, kun farkkujen takamus roikkuu tyhjänä jossain reisien puolivälissä. Siispä tänään oli aika katsastaa farkkutilanne. Tulos; käyttökuntoisia siistejä ja sopivia farkkuja kolmet, joista yhdet siis valuvat. Nyt on ihan siinä hilikulla, että voin antaa itselleni luvan ostaa yhdet tai kahdet talveksi sopivat housut, jotka voivat olla muutakin kuin farkut.

Kuun lopussa voin kertoa miten tämä kuukausi sitten ihan todellisuudessa meni, mutta minusta tästäkin jo huomaa aivan selkeästi, että mitään kahmimisintoa minulla ei enää ole. Ennemminkin ahdistaa se paljous, mitä kaapit kätkevät. Siis yhä, monen inventoinnin jälkeen! Ja myönnän, että olen omanlaiseni shopaholic! Siihen ei ole hyvä ratkaisu se, että lopettaa kaiken kertaheitolla vaan minulle toimivin keino näyttää olevan siedätyshoito eli vähitellen tapahtuva vähentäminen. Uskon, että se on pitkällä tähtäimellä paras ja toimivin pysyvä keino myös aika monelle muulle. Aivoille on annettava aikaa tottua uuteen rytmiin ja sehän pätee aivan kaikessa; painonpudotuksessa ja unirytmissä ja vaikka missä.

Kuvat on otettu tänään ja pahoittelen söhryisiä ja sekavia kaappeja, mutta sellaista se on. Olen myös lukenut Konmari-kirjat, mutta en allekirjoita niitäkään aivan täysin. Minusta sen tapainen poistohysteerisyys tuottaa vain lisäahdistusta jos on yhtään samanlainen luonteeltaan kuin minä. Tiedän mistä puhun. Olen kokenut pakkopoisto-ajanjakson kymmeniä vuosia sitten, enkä ole siitä koskaan toipunut. Älä siis tee mitään sellaista vain, koska joku toinen käskee! Kuuntele itseäsi kaikessa rauhassa ja makustele mikä keino sopii sinulle.

Kerro onko sinulla vääristynyt suhde vaatteisiin (ostamiseen) tai johonkin muuhun ja oletko päässyt balansiin asian kanssa vai vasta haaveilemassa siitä?

Tammikuun puntarointia

Tammikuu on kulunut nopeasti!

On vähän samanlainen oli kuin töissä kerran, kun aamulla sanoin pukuhuoneessa työkaverille, että ”ihanaa, on JO maanantai!” Häntä nauratti ja minuakin nauratti, kun se kuulosti niin hullunkuriselta. Mutta olin jotenkin niin ahdistunut ja täynnä sitä kaikkea, että jo pelkkä muutaman minuutin kuluminen työviikon alusta tuntui siltä, että plussan puolella ollaan ja pian tämä viikko tästä kuluu. Oli pakko psyykata itseään ja koettaa olla positiivinen.

Samaan tapaan olen lapsuuden jälkeen suhtautunut syksyn sateisuuteen, sekä talven pimeyteen ja ankeuteen ennen kevään tuloa. Ainoastaan joulusta ja lumesta pidän! Ja nyt, kun on se ”maanantai” - eli tammikuu, niin mieli alkaa hassulla tavalla olla positiivinen ja välillä tuntuu kuin oltaisiin jo ihan kesän kynnyksellä! Tuntuu kuin pahin olisi jo ohitse ja niinhän se taitaa ollakin. Ehkä monessakin mielessä.

Tammikuussa on tapahtunut kaiken hiljaiselon keskellä kaikenlaista. Ensinnäkin olen päässyt balanssiin osteluideni kanssa. Tammikuu on ollut ”vaatteidenostokuukausi” ja olen käyttänyt mahdollisuuttani ostamalla kolme vaatetta. Nansolta ostin mustan hupparin. En ole ollut yhtään huppari-ihminen, mutta koska olen huomannut viihtyväni fleeceissä, ajattelin, että huppari etutaskuineen voisi olla käytännöllinen jatkumo niille. Ja niin se olikin! Toiseksi ostin Virkkukoukkuselta jänötunikan. Siinäkin kuvion leikkisyys ja isot etutaskut vetosivat eniten. Kolmanneksi ostin todelliseen tarpeeseen Tamperelaisen Nunnun vihreät kukkaleggarit. Minusta on ihanaa ostaa kotimaista!

Tammikuussa olen myös edennyt sukututkimuksessa. Vaikka en siitä koko ajan kirjoitakaan, niin sellainen  ”iso ratas” pään sisällä tekee työtä koko ajan. Ja edistystä tulee. Tammikuussa olen myös tehnyt itselleni ensimmäistä kertaa elämässäni kunnon CV:n. Etsinyt kaikki kymmenet työprojektien tiedot, laskenut kuukausia yhteen ja miettinyt ja hionut. Huh, olen todella tyytyväinen! Valmista pohjaa voi myös tarpeen mukaan muokata helpommin jatkossa eri aloille.

Tammikuussa olen aloittanut myös tämän vuoden tehtävälistaltani ensimmäistä, eli tehnyt kosmetiikkaa! Innostuin siitä oikein kunnolla. Aluksi tein Geraniumbalsamia, sitten Appelsiinibalsamia, Mangovoita, Mandariinijalkabalsamia, Tuberosaparfyymivoidetta ja vielä yhden balsamin, jonka reseptin kehittelin itse. Hurahdin ja keittelin monena päivänä keitoksiani kuin noita-akka.

Ja olen myös aloittanut kukkamullan vaihdon eri kasveille. Suurella jännityksellä kopistelin äitiltä perittyjen kaktuksien vanhat mullat pois ja tein niille uuden seoksen kaktusmullasta ja perliitistä. En ole uskaltanut vaihtaa kaktuksiin multia vielä kertaakaan ja siksipä ne olivatkin kasvattaneet juurensa pikkuriikkisten ruukkujen pohjan läpi suojaruukun pohjalla olevaan ruukkusoraan. Mutta onnistuin tässä jännittävässä operaatiossa, enkä kai tappanut tai kolhinut niistä yhtäkään!

Kasviasioita on ollut muitakin. Olen kylvänyt muutamia Exotic gardenilta tilaamiani siemeniä vihdoin multaan. Niiden kanssa pitää jumpata mitä erikoisimmilla tavoilla, enkä yhtään tiedä miten onnistun, mutta haluan kokeilla! Yksi tahtoo, että sen siemeniä liotetaan ennen kylvöä kaksi vuorokautta kuumassa vedessä, joka ei saa jäähtyä. Siispä termariin! Yksi halusi, että sen siemeniä liotetaan haaleassa vedessä vuorokauden. Yhden siemenet piti kylvää suoraa multaan ja viedä kylvös sitten jääkaappiin kuukaudeksi. Jonkun siemenet itävät jopa puolitoista vuotta. Jos itävät. Ja näitä minä nyt sitten olen kylvänyt; Teepensaan, Etiopianbanaanin, Kapriksen, Oliivin ja Kolibrikukan. Ja tämä on vasta alkua. Vielä on 11 eksoottista lajia odottamassa multaan pääsyä.

Kaikenkaikkiaan mukava ja sopivasti sekä rauhallinen, että puuhakas kuukausi. Ja lopuksi vielä yks juttu, jonka vaivoin kehtaan tunnustaa; olen jo muutaman kerran tuntenut ahdistusta siitä, että kesä on kohta ohi…