Tammikuun puntarointia

Tammikuu on kulunut nopeasti!

On vähän samanlainen oli kuin töissä kerran, kun aamulla sanoin pukuhuoneessa työkaverille, että ”ihanaa, on JO maanantai!” Häntä nauratti ja minuakin nauratti, kun se kuulosti niin hullunkuriselta. Mutta olin jotenkin niin ahdistunut ja täynnä sitä kaikkea, että jo pelkkä muutaman minuutin kuluminen työviikon alusta tuntui siltä, että plussan puolella ollaan ja pian tämä viikko tästä kuluu. Oli pakko psyykata itseään ja koettaa olla positiivinen.

Samaan tapaan olen lapsuuden jälkeen suhtautunut syksyn sateisuuteen, sekä talven pimeyteen ja ankeuteen ennen kevään tuloa. Ainoastaan joulusta ja lumesta pidän! Ja nyt, kun on se ”maanantai” - eli tammikuu, niin mieli alkaa hassulla tavalla olla positiivinen ja välillä tuntuu kuin oltaisiin jo ihan kesän kynnyksellä! Tuntuu kuin pahin olisi jo ohitse ja niinhän se taitaa ollakin. Ehkä monessakin mielessä.

Tammikuussa on tapahtunut kaiken hiljaiselon keskellä kaikenlaista. Ensinnäkin olen päässyt balanssiin osteluideni kanssa. Tammikuu on ollut ”vaatteidenostokuukausi” ja olen käyttänyt mahdollisuuttani ostamalla kolme vaatetta. Nansolta ostin mustan hupparin. En ole ollut yhtään huppari-ihminen, mutta koska olen huomannut viihtyväni fleeceissä, ajattelin, että huppari etutaskuineen voisi olla käytännöllinen jatkumo niille. Ja niin se olikin! Toiseksi ostin Virkkukoukkuselta jänötunikan. Siinäkin kuvion leikkisyys ja isot etutaskut vetosivat eniten. Kolmanneksi ostin todelliseen tarpeeseen Tamperelaisen Nunnun vihreät kukkaleggarit. Minusta on ihanaa ostaa kotimaista!

Tammikuussa olen myös edennyt sukututkimuksessa. Vaikka en siitä koko ajan kirjoitakaan, niin sellainen  ”iso ratas” pään sisällä tekee työtä koko ajan. Ja edistystä tulee. Tammikuussa olen myös tehnyt itselleni ensimmäistä kertaa elämässäni kunnon CV:n. Etsinyt kaikki kymmenet työprojektien tiedot, laskenut kuukausia yhteen ja miettinyt ja hionut. Huh, olen todella tyytyväinen! Valmista pohjaa voi myös tarpeen mukaan muokata helpommin jatkossa eri aloille.

Tammikuussa olen aloittanut myös tämän vuoden tehtävälistaltani ensimmäistä, eli tehnyt kosmetiikkaa! Innostuin siitä oikein kunnolla. Aluksi tein Geraniumbalsamia, sitten Appelsiinibalsamia, Mangovoita, Mandariinijalkabalsamia, Tuberosaparfyymivoidetta ja vielä yhden balsamin, jonka reseptin kehittelin itse. Hurahdin ja keittelin monena päivänä keitoksiani kuin noita-akka.

Ja olen myös aloittanut kukkamullan vaihdon eri kasveille. Suurella jännityksellä kopistelin äitiltä perittyjen kaktuksien vanhat mullat pois ja tein niille uuden seoksen kaktusmullasta ja perliitistä. En ole uskaltanut vaihtaa kaktuksiin multia vielä kertaakaan ja siksipä ne olivatkin kasvattaneet juurensa pikkuriikkisten ruukkujen pohjan läpi suojaruukun pohjalla olevaan ruukkusoraan. Mutta onnistuin tässä jännittävässä operaatiossa, enkä kai tappanut tai kolhinut niistä yhtäkään!

Kasviasioita on ollut muitakin. Olen kylvänyt muutamia Exotic gardenilta tilaamiani siemeniä vihdoin multaan. Niiden kanssa pitää jumpata mitä erikoisimmilla tavoilla, enkä yhtään tiedä miten onnistun, mutta haluan kokeilla! Yksi tahtoo, että sen siemeniä liotetaan ennen kylvöä kaksi vuorokautta kuumassa vedessä, joka ei saa jäähtyä. Siispä termariin! Yksi halusi, että sen siemeniä liotetaan haaleassa vedessä vuorokauden. Yhden siemenet piti kylvää suoraa multaan ja viedä kylvös sitten jääkaappiin kuukaudeksi. Jonkun siemenet itävät jopa puolitoista vuotta. Jos itävät. Ja näitä minä nyt sitten olen kylvänyt; Teepensaan, Etiopianbanaanin, Kapriksen, Oliivin ja Kolibrikukan. Ja tämä on vasta alkua. Vielä on 11 eksoottista lajia odottamassa multaan pääsyä.

Kaikenkaikkiaan mukava ja sopivasti sekä rauhallinen, että puuhakas kuukausi. Ja lopuksi vielä yks juttu, jonka vaivoin kehtaan tunnustaa; olen jo muutaman kerran tuntenut ahdistusta siitä, että kesä on kohta ohi…