Enpä voisi paremmin kuvata viime päivien olotilaa, kuin sanomalla ’harmonia’!
Olen edelleen mökillä. Nukun pitkälle, herättyäni keitän kahvit, katson kalenterista mitä olen ajatellut tälle päivälle (yleensä siellä lukee jotakin sellaista kuin ’sukupuu’), tuijottelen pihalle, vilkaisen nettiuutiset. Puolen päivän jälkeen laitan tulia takkaan, puuhastelen kirjoittamisen tai tutkimisen parissa, teen lumitöitä, haen puita, syön, luen blogeja, keskustelen mesessä, suunnittelen huomista.
Alla olevat kuvat sopivat erinomaisesti tämän päivän asioihini. Ajaton aika, hiljaisuus, yövaatteissa notkumista, kolme puhelua sukulaisten kanssa. Yhden kanssa kävimme pitkän ja mielenkiintoisen keskustelun tuonpuoleisesta, henkimaailmasta, uskosta ja siitä mihin täällä maanpäällä ehkä pyritään. Minähän en kuulu mihinkään kirkkoon tai lahkoon, mutta sisäinen uskoni henkimaailmaan on aina ollut vahva.
Opettelin tänään myös sellaisen käsitteen kuin DNA:n ”trianguloitu segmentti”. Luulen, että tämä kuvaton palapeli, jossa on ehkä 50 000 pikkuruista palaa, mutta joista suurin osa on kateissa, nimeltään sukututkimus, alkaa piirtyä yhä tarkemmin. Tiede on hyvä apulainen tässäkin asiassa! Kerroin tänään juuri sukulaiselle, että olen tutkinut sukua 40 vuotta, siis 10-vuotiaasta lähtien, mutta että tämä on loputonta. AINA on joku esivanhempi, jonka sisarukset kiinnostavat, sitten tulee ajatelleeksi mistä näiden puolisot ovat kotoisin, onko heillä lapsia, onko lapsilla perheitä… tämmöinen ei oikeastaan lopu koskaan. Tai ainakaan ihmiselämässä tätä ei saa valmiiksi. Huikean ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti