Maanantaisin kartanon kahvila ei ole auki, joten olin tänään ensimmäisenä paikalla. Ensimmäistä kertaa tuntui kotoisalta kävellä puukujaa kohti kartanoa, tuli sellainen tunne, että minä kuulun tuohon kartanoon. Olen luonut tänne paikkani ja viihdyn täällä!
Ensimmäisenä tarkastan miten kukat voivat ja siirrän lehtibegonian ikkunalta työpöydälle, sillä se roikottaa lehtiään. Mietin onko patteri ikkunan alla liikaa kukille. Sitten puen villasukat jalkaani ja lähden huoneesta kohti yläaulaa ja paraatiportaita.
Istahdan hetkeksi portaiden yläpäähän, mutta koska kuulen kolauksen, lähden katsomaan onko tänne jo huomaamatta tullut joku toinenkin. Ketään ei näy ja paikallaolotaulussa on vain oma nimi. Hmm.
Hassua kyllä, täällä ei pelota ollenkaan. Ensinnäkin, vaikka uskon henkiin ja kummituksiin, niin siihen en usko, että ne tekisivät meille eläville mitään pahaa. Kujeita ehkä, mutta ei muuta.
Pidän yksinolosta ja hiljaisuudesta. Pidän tähän kartanoon tutustumisesta. Olen oppinut näkemään missä on alkuperäisten kakluunien paikkoja ja mikä ovi on kenties myöhempi. On ihanaa opiskella kartanon aikajanaa havaintoja tekemällä!
Vaan nyt taidan lähteä keittelemään kahvia ja käpertyä kupposeni kanssa johonkin kivaan paikkaan herättelemään päivän ajatuksia Matildasta. Luulen, että tästä tulee hyvä viikko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti