Kaikki vintit kiinnostaa ja etenkin tämän kartanon vintti! Sen rakenteet on hienot, vintin koko on mieletön, ja lisäksi siellä on historian havinaa. Pääsin kurkistamaan vinttiin ja olihan se aika samanlainen kuin olin kuvitellutkin. Hormeja oli monta (no tietysti, kun talossa on lähes 30 huonetta ja jokainen on pitänyt lämmittää kakluunilla tai takalla) ja pyykkinaruja varten oli askarreltu monia kiinnityssysteemejä pitkin vinttiä. Täällä ne on liehuneet Nottbeckien kalsarit kuulkaas. En ole oikeen koskaan käsittäny tämmöstä vinttikuivausta (taitaa Tiina-kirjoissakin olla mainintoja semmoisesta), kun luulis, että tuo välikatto lahoo ajan mittaan ihan tyystin sen takia. Vaikka en kyllä osaa kuvitella Nottbeckien pyykkejä liehumaan mihinkään pyykkinarulle uloskaan. Ehkä heidät pitää ajatella olentoina, joilla ei ole kalsaripyykkiä, niin kuin muumeja olentoina, jotka ei koskaan käy vessassa.
Jokainen, joka on zoomaillut niska kenossa kartanoa lähietäisyydeltä, on huomannut varmaan, että siinä on myös torni. Ihan lienee koristetorni ollut, sillä aika hankala sinne on ollut kivuta hameissaan. Taikka ehkä vain herrat kävivät siellä kiikaroimassa tiluksiaan ja naukkailemassa totejaan. Joka tapauksessa torniosioon johtaa vintistä lukittu ovi. Minä pääsin kurkistamaan senkin oven taakse ja se vasta oli hassu paikka! Kahdessa kerroksessa tiiviisti väsättyjä kirjahyllyjä! Ja semmoinen hupsu vanhanaikainen siivellisen makkaran muotoinen lämpöpatteri pelastamassa jäätymiseltä.
Se on ollut tehtaan aikana arkistohuone, johon joku raukka on velvoitettu penkomaan loputtomia ahtaita hyllyjä jonkun ihmeen tilastohelvetin nimissä. Siellä oli jopa lankapuhelinpistoke! Miettikää! Siellä se joku on selannut päivät pääksytysten arkistoa ja välillä joku on sille soittanut, että nyt tarvitaan kilometrilukemat heinäkuulta 1922 taikka sellutonnit elokuulta 1946. Onkohan se ollut siellä viikon saamatta yhtään puhelua? Tai sitten voi olla, että joku on aluksi kömpinyt 16 kertaa vinttiin päivän aikana ja lopulta räjähtänyt pääjohtajan kasvojen edessä, että nyt sinne luolaan on saatava puhelin! Ja lopputulos oli puhelin. Jee. Itse tornin huipulle mekään ei menty, sillä se oli vielä yksien portaiden ja oven takana ja kuulemma täynnä pulunpaskaa. Omalla vastuulla ehkä sinne joskus pääsisi. Sisäinen Vilijonkka mussa herää ja haluaisin kyllä häärätä tuolla rätin ja pesusangon kanssa ensin.
Mikään aivan erityisen kylmä paikka tää vintti ei ollut. Kesällä saattaa olla kuuma, tai sitten ei, pitänee tutkia asiaa. Mutta myös tällä vintin alatasolla oli yksi väliseinällä ja lukittavalla ovella varustettu tila, joka oli täynnä hyllyjä. Kas kun ei koko kartano romahtanut mappimäärien painosta! Mihinkähän ne mapit on tyhjätty, kun tehdas on muuttanut pois? Kaatikselle vai johonkin uuteen arkistoon - vaikka Elkaan? Vai Näsijärven pohjaan? Oli miten oli, mutta jotenkin mua hirveästi huvittais ajatus istua muhkeassa nojatuolissa tuolla vintissä siemailemassa vaikka punkkua, samalla kun kirjoitan. Taikka ripustaa riippumatto kattorakenteisiin ja ottaa päiväunet historia hämärissä. Jos jään sinne joskus vahingossa jumiin lukkojen taa, niin huiskutan valkoista nenäliinaa kattoikkunassa. Pitäkääs silmällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti