Olen niin ihastunut tähän uuteen kalenteriini! Se tarjoaa paitsi rutkasti visuaalista nautintoa, myös avaimia siihen kaikkeen listojen ja taulukoiden näpertämiseen, jossa olen niin hyvä. Pähkäilin oikein antaumuksella kalenterivalinnan kanssa ja lopuksi haarukoin parhaista parhaan Rosebudin valikoimasta. Ainut puute tässä on sellaisen koko vuoden minikalenterikymän puuttuminen, jonka sitten teippasinkin jostakin viime vuoden taskukalenterista sisäkanteen.
Tässä on tarpeeksi tilaa kirjoittaa päiväkirjamaisesti kaikki ylös, mutta ei jostain syystä silti ole sellainen tunne, että pitää hiki päässä yrittää täyttää koko tila. Kun selailen kalenteria ja teen siihen yhteenvetoja nyt yhden eletyn kuukauden jälkeen, tulee sellainen innostunut ja mukava olo. Luulen, että tämä iso valtamerilaiva nimeltään ”mun elämä” on jo hyvän aikaa ottanut uutta suuntaa ja nyt se on saanut hyvän kiintopisteen horisontissa näkyvästä majakasta.
Vauhti ei ole kova, niinkuin isolle laivalle sopiikin, mutta suunta on vääjäämätön. Sitä paitsi; mistä sen tietää millaisia etappeja matkan varrelle vielä tuleekaan? Minulla on nyt vahvasti se olo, että me tosiaankin rakennamme itse omaa elämäämme omilla valinnoillamme. Periaatteessa kaikki ovet on auki, mutta mitään ei tapahdu, jos ei ikinä hiukan käännä ruoria ja tee itse asialle jotakin. Eli jos on tyytymätön elämäänsä, kannattaa ottaa aikalisä, miettiä tärkeysjärjestystä ja pohtia mihin haluaa ja sitten ryhtyä tekemään pieniä muutoksia, joista lopulta tulee se uusi suunta. Muutos alkaa siitä, että sanot sen ääneen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti