Huh heijaa, menipäs helmikuu todella nopeasti! Lunta on tullut niin paljon, että jopa minä olen puhissut, että saisi jo riittää. Mutta valoa ja keväistä fiilistä on ollut enemmän ja enemmän, joka on IHANAA!
Alkukuu sujui sukututkimuspuuhissa. Kävin oikein arkistossakin pitkästä aikaa. Sain myös yhteyden uuteen sukulaiseen. Mökkeilin, kotoilin, vietin aikaa lapsuudenkodissa. Kävin ihanalla hierojalla, kyläilin, kirppistelinkin vähän.
Lähetin työhakemuksen ensimmäistä kertaa moniin vuosiin! Sain vastauksen ja siinä saattaa olla uusi alku. Ainakin selkeä uusi suunta, joka tuntuu hyvältä ja oikealta.
Sitten tuli usealta suunnalta ikäviä uutisia, jotka huolettavat todella. Tällä hetkellä voi vain odottaa. Tämä kuukausi on ollut oikea hyvän ja pahan sekoitus, kuin kaleidoskooppikuva. Olen odottanut tätä kevättä kuin kuuta nousevaa ja nyt toivon, että se olisi jo ohi.
Kaiken tämän yksityisen lisäksi koko maailma tuntuu olevan yhä enemmän sekaisin. Sepä tästä nyt vielä puuttuisi, että kolmas maailmansota olisi syttynyt tai että isoveli haluaisi valloittaa Suomenkin jälleen! Viikinkiajasta lähtien sieltä suunnasta on hyökätty tänne vähintään kerran vuosisadassa. Pidin silti tsaareista paljon enemmän, kuin heidän jälkeensä tulleista sekopäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti