Nyt tunnustan, että meidän kuisti ei ole ikinä ollut sellaisessa kunnossa, kuin sen näin mielessäni tasan 14 vuotta sitten, kun ostimme tämän talon. Ajattelin että kuistimme tulee olemaan avara, ihana kesähuone, jossa voi istua teellä tai kahvilla. Että siellä on pöytä ja pari rottinkituolia, ehkä pieni kaappi puutarhajutuille ja naulakko. Lasikuisti oli yksi ”must have” -juttu, kun etsimme taloa. Sen ei olisi tarvinnut olla iso, mutta tämä 1950-luvun alun kuisti nyt vaan on iso. Siinä on kaksi komeroa ja ikkunoita kahdella seinällä. Pidän siitä kovasti!
Mutta kuten sanoin, tuollainen unelmakuisti se ei ole käytännössä ollut. Siellä on kyllä isoäitini ompelukone pöytänä ja kaksi 1980-luvun alun rottinkituolia. Ikkunoilla ei ole liikaa tavaraa. Seinillä ei ole mitään häiritsevää. Mutta lattia! Se on täynnä jos jonkinlaista rojua. Joskus punnerramme hiukan ja saamme sieltä osan raivattua, mutta koskaan se ei ole valmis. Jostain syystä etenkin talvella sen tilanne pahenee. Siksipä laitan tähän tavoitekuvan, jossa edes toinen tuoli on istuttavissa ja pöydällä voi pitää kahvikuppia. Ehkä pääsemme tähän ennen juhannusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti