.

.

18.2.2022

Tunnelmakuvia lapsuudenkodista rempan jälkeen

 

Lapsuudenkotini, 50-luvun rintamamiestalon, alakerran remppa alkaa olla valmis. Vähän vanhaa, vähän uutta, vähän perittyä, vähän tuunattua. Tunkkainen 80-luvun lookki on tiessään ja talo on astunut uuteen aikaan. Kaikkien huoneiden lattiat, katot, ovet ja ikkunat on ennallaan, mutta seinissä on uudet tapetit tai maalit. Eniten muutosta on keittiössä, jossa kuitenkin edelleen on säilytetty alkuperäiset komeroiden ovet. Huonejakoon ei ole kajottu. Huonekaluista vanhimmat on perittyjä 1950-luvun huonekaluja. Tapetit ja tekstiilit myötäilevät vanhaa. Esineistössä on paljon eri aikakausia, talon historian koko kirjo. Valkoista helvettiä on mukavasti vältelty ja talossa on elämisen fiilis. 

Äiti ja isäkin olisivat tykänneet ratkaisuista, joissa vanhaa on mahdollisimman paljon säilytetty, vain joissakin kohtaa hiukan nykyaikaan päivittäen muokattu. Esimerkiksi olohuoneen lattialla seisova tumma kirjahylly oli ennen isän palkintokaappi, seinään kiinnitettynä. Isä teetti sen olohuoneeseen 40 vuotta sitten. Alahyllyn tausta oli peiliä ja siinä oli messinkinuppiset lasiovet. Peilit ja ovet poistettiin ja alle teetettiin puiset jalat. Näin kaappi jatkaa käytännöllistä elämää seuraavankin sukupolven käytössä.


















2 kommenttia:

Annukka kirjoitti...

Todella onnistunut keittiö! Jotain tuon tapaista itsekin nyt tekisin, jos tekisin.
Me asutaan v. 1955 rakennetussa talossa, johon tehtiin keittiöremppa vuonna 2000 ja sen jäljiltä kaikki on liian hyvässä kunnossa uutta remppaa ajatellen, vaikka haluaisinkin vaihtaa kaikki simppelimpään ja sileämpään. Ja jotain muutosta aion tehdäkin. On vaan vähän haasteellista ehkä toteuttaa oma visioni muutoksesta, jossa mahdollisimman vähällä vaivalla ja rahalla saadaan aikaan mahdollisimman näkyvä muutos :D. Vetimet, tasot ja valaistus on realistisella listalla, mutta muu saa nyt ihan järkisyistä olla.

Thilda kirjoitti...

Annukka; Kiitän sisareni puolesta! :) Lapsuudenkodissa sisareni teki rempan alakertaan ja minä koetan hiljalleen saada yläkerrasta jotenkin siedettävämpää, vaikka en siellä asukaan. Talo on vuodelta -59. Me taas mieheni kanssa asutaan vuoden -51 talossa, joka on ihan erilainen kuin tuo perusmalli, eikä olla tehty remppaa lankaan, paitsi keittiön vesivahningon osalta. Täällä ollaan siis edelleen tyydytty 80-luvun alun remonttiin. :D Remppoja on ihana suunnitella, mutta koko ajan joutuu luovimaan laadun ja hinnan ja esteettisyyden välillä.