Yleensä sitä naureskellaan eläkeläisten kiireille, mutta nyt on kyseessä työttömän kiireet, eikä sekään ole ihan vähän! Jos se tästä vielä pahenee eläkkeellä, niin saan varmaan slaagin jo heti alkumetreillä! Olen viimepäivinä kotiutunut mökiltä, tehnyt ankarasti lumitöitä, pessyt pyykkiä ja puuhannut muita rästissä olleita kotitöitä, mutta ennen kaikkea suunnannut haukanterävän Marple-katseeni sukupuun erääseen oksaan. Olen saanut yhteyden ennestään tuntemattomaan sukulaiseen ja tutustuminen on ollut molemmin puolin hyvin innostunutta.
Olen hahmottanut tapahtumia noin sadan vuoden takaa ja saanut onnistuneesti pinnistettyä muutamia sukualbumien kuvatunnistuksia. Voisin tehdä tätä ympärivuorokautisesti, jos saisin tästä rahaa. Njaah, toisaalta elanto sukututkimuksella olisi ehkä mahdollista, toisaalta yrittäjyys ei kuitenkaan houkuttele.
Kuvissa Ylöjärven kirkko ja hautausmaa, jossa lepäävät isoisäni isoäidin, Matildan kasvatusvanhemmat ja heidän lähisukunsa. Matilda kasvoi Lielahden kartanossa Clas Alfred Stjernvallin ja hänen puolisonsa Selma Aurora von Kraemerin hoivissa 9.2.1858 lähtien; huomenna tuosta muutosta tulee siis vuosipäivä, 164 vuotta! Marraskuussa 1865 hän muutti takaisin Helsinkiin isäpuolensa luokse, palaten asumaan virallisesti kartanoon uudelleen huhtikuussa 1869. Noiden vuosien välissäkin hän kuitenkiin on todistettavasti oleillut kartanossa.
Kesästä 1869 tuli Matildalle ja hänen kasvatusäidilleen Selmalle raskas. Ensin heinäkuussa kuoli Matildan rakas kasvatusisä, Clas Alfred, vain 65-vuotiaana. Sitten lokakuussa Selman äiti, 88-vuotias Ewa Christina Charpentier, joka oli syntyisin Hauhon Hahkialan kartanosta. Ewan puoliso Casper Henrik von Kraemer oli kuollut Porvoossa jo 50 vuotta aiemmin. Kolmen vuoden kuluttua Selma päätti myydä kartanon Tamperelaiselle Nottbeckin suvulle, joka myöhemmin rakennutti kartanon tilalle uuden punatiilisen päärakennuksen, joka on säilynyt aina meidän päiviimme saakka. Tampereella Nottbeck on "suuri nimi" edelleen, (paitsi ehkä sotatraumassa kärisevien punaisten keskuudessa - ja niitähän siinä kaupungissa piisaa!) kun taas Stjernvalleista kukaan ei tiedä mitään. Näin se elämä heittelee!
Kartanon alueella asuivat Nottbeckien omistuksenkin aikana yhä suvun muutamat jäsenet; Selman lisäksi hänen naimattomat sisarensa Henrika Sofia Katarina ja Johanna Christina. Matilda asui heidän kanssaan aina avioitumiseensa saakka vuonna 1876. Kerrotaan, että Matilda seurusteli "hienon herran kanssa", mutta suvussa ei ole tietoa ketä hienoa herraa tässä tarkoitetaan. Mahdollisesti kyseessä oli joku von Kraemerin sukuun kuuluva nuorukainen tai sitten kukaties joku lähikartanoiden edestakaisin pasteeraava vesa. Tiedättehän; kutakuinkin sellainen joka juoksentelee perhoshaavin kanssa pitkin niittyjä kaiket kesät. Loppujen lopuksi Matilda kuitenkin päätyi aivan tavalliseen työmieheen (huh! Pelastui siltä kauhealta juoksentelijalta!) ja asui loppuelämänsä Tampereella rautatieläisen vaimona.
Aikamoinen elintason romahdus Pietarin hoveista ja paikallisen kartanon saleista rautatieläismökkiin, mutta voiko sellaisen päätöksen tehnyttä naista katsoa kuin ihaillen ja kiinnostuneena? ('Pakkoavioliitosta' siinä ei ollut kyse.) Suvun naisissa on muutenkin hyvin kiinnostavia henkilöitä ja heillä mutkikkaita elämänkohtaloita. No jaa, miksei miehissäkin.
Ettekö uskokin, että tällaiseen voi uppoutua niin täydellisesti, että mikään muu ei muistu mieleen? Tällä haavaa en tosin tutkaile luupillani Matildaa, vaan hänen tulevan vävynsä sisaren perhettä. Ja tästä aiheesta jatkan vielä varmasti monen monta kertaa, se on vissi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti