Sytojen loppu häämöttää tosiaankin ja se tekee mielen oikein hyväksi! Inhoamani piikitys (valkosolukasvutekijä, joka pistetään siksi, kun sytot vaikuttaa valkosoluja romahduttavasti ja piikki taas saa aikaan luuytimissä parantavan valkosolubuusterin), joka kylläkin aiheuttaa luusärkyjä muutamaksi päiväksi, on myös loppusuoralla, eli yksi piikitys enää jäljellä, jess! Tosin tämä piikitys sujuu paljon paremmin kuin ne erityisen ikävät ja tylsät napapiikit, joita piti pistää kuukauden ajan joka päivä leikkauksen jälkeen. Yök.
Ostin eilen sushia, luumuja (ummetusta varten), granaattiomenamehua ja matcha-teetä. Puutarhasta kahmin karhunvatukoita. Koetan kaikkeni, että tällä kertaa tosi inhottava ripuli jäisi vähälle tai jopa kokonaan pois! Viikonloppuna sen näkee.
Koetan myös vähentää stressiä kaikin tavoin. Muutama viikko sitten podin viiden eri asian takia aikamoista pahaa mieltä (esimerkiksi tuttavan äkillinen syöpäkuolema), joka painoi henkisen olotilan aika alas jopa pariksi kolmeksi viikoksi. Nyt olen jo paremmalla tolalla ja mieli on keveämpi. Nyt vain on se aika, kun pitää ajatella aika itsekkäästi, koska toisessa vaakakupissa on liian vakavia asioita! (Syövän uusiutuminen esimerkiksi.) On vähennettävä kaikkia stressitekijöitä, vaikka se merkitsisi jopa ihmissuhteille pientä notkahdusta. Toivon kuitenkin, että ihmiset ymmärtävät ja empatiaa löytyy.
Kun sytot on eletty loppuun, menen vielä kerran TT-kuvauksiin ja sitten on lääkäriaika. Siellä pohdimme uutta syövän estolääkitystä. Letrot jäävät historiaan ja hyvä niin! Vaihtoehtona on joko piikitys sairaanhoitajan luona kerran kuussa taikka tabletti omatoimisesti joka päivä. Molemmissa on aikamoisia sivuvaikutuksia, joita pitää märehtiä lääkärin kanssa sitten.
Syksyllä aion nauttia mieltä virkistävistä asioista, mennä syöpäyhdistyksen salille ja käydä taas uimassa pitkästä aikaa! Rahallisesti olen nyt aika ahtaalla. Vaikka alin peruspäiväraha vaihtuikin juuri vähän parempaan saikkupäivärahaan, on kuluja ollut paljon. Sairaalalaskua, apteekkilaskuja, lääkärilaskuja, kela-takseja, lahjoja, junalippuja ym. Ruokakin on kalliimpaa kuin vuosi tai pari sitten. Toisaalta odotan kiivaasti töiden jatkumista, mutta ensin pitää saada itsensä kuntoon, enkä yhtään tiedä tapahtuuko se vielä vuoden lopussa vai vasta keväällä. Olen kuitenkin toiveikas!
1 kommentti:
Kunpa nyt vatsa olisi rauhallisempi tälläkertaa.
Ja muutenkin saisit nukuttua ja levättyä.
Stressittömät ihmissuhteet olis muutenkin hienoja, mutta varsinkin tilanteessasi.
Sulla on ihana puutarha marjoineen.
Itse koen kivaksi asiaksi, että nykyisin ei tartte nyppiä rikkaruohoja hermot pinkeellä. Luonnonkukat saa olla ja risukkoa hyönteisille. Saa sielu levätä pöheikössa 😅.
Vointeja ja jaksamista Thilda 🥰
-viiru
Lähetä kommentti