Olen joskus ostanut kirppikseltä ja rompepäiviltä pari kolme tilikirjaa! Kyseessä ovat satavuotiaat isot tilikirjat, joista yhteen olen merkinnyt ylös kirppisostojani (kunnes kyllästyin kirjaamaan niitä - harmi, sillä ne on aika kiinnostavia hintoineen ja kuvauksineen!) ja yhteen taloudenpitoani ja yksi taitaa odotella vielä tyhjänä.
No nykyäänhän myydään kirjakaupoissa suomalaisten tilivihkojen lisäksi myös niitä hauskan näköisiä japanilaisia tilikirjoja, Kakeiboja, jotka on aika kivoja.
Sen lisäksi on tietysti olemassa vaikka mitä tietokoneversioita, sekä äppejä, joita kai nykyaikaiset ihmiset käyttävät. Mutta minä olen minä ja elän jossain muinaisuudessa tilikirjoinenikin.
Ennen oli aivan surkea säästäjä ja kaikki rahat menivät ennen kuin kuukausi kului loppuun. Siis palkkarahat! Työkkärirahathan tuskin riittävät mihinkään muutenkaan.
Sitten ryhdyin ottamaan itseäni niskasta kiinni ja suunnittelemaan asioita. Ensin säästin kuitteja (koska maksan käteisellä lähes aina) ja sitten seurailin mihin rahani oikein menivät. Kauhistuttavaa! Järkeistin kulutustani ja tein suunnitelmia.
En edelleenkään ole mikään neiti näpsä, mutta olen sentään kartalla ja huomaan heti missä menee pieleen. Haaveena on joskus saada tulot sen verran hyviksi, ettei koko ajan tarvitse miettiä miten tässä taas saa kaiken balanssiin ja vähän säästöönkin. Kirjanpito on huippu juttu, teetpä sen millä tavalla tahansa! Joten suosittelen.
3 kommenttia:
Upea tilikirja! Itse seuraan tuloja ja menoja Pennossa, mielenkiintoista nähdä paljonko rahaa kuluu ties minne 😬
Onpa tosiaan kaunis kirja! Oikeaa kirjanpitoa en osaa, mutta kun nuorena ostin asunnon, oli pakko elää tarkasti, se oli sitä korkeiden korkojen jälkimaininkia vielä. Hommasin tavallisen A4-kokoisen vihkon ja sivun yläreunaan merkitsin palkan määrän. Siitä vähensin pakolliset menot: lainan maksua varten siirrettävä summa, puhelin, sanomalehti ym. säännölliset maksut. Jäljelle jäävän rahamäärän jaoin kuukauden päivien määrällä niin tiesin paljonko saatoin käyttää rahaa per päivä. Käyttämättömän päivän summa siirtyi aina seuraavalle jne., sillä konstilla saatoin joskus lähteä viikonloppuna humputtelemaan kavereiden kanssa tai ostaa jotain isompaa. Rahaa oli niukasti, mutta sain sen riittämään suhteellisen mukavasti kuitenkin. Jos palkka tuli vasta maanantaina, saattoi viikonloppuna ostaa kortilla, kun ne höylätyt lipukkeet menivät pankkiin vasta alkuviikosta. 😄 Pikku-A
Kun vain harrastaisinkin 🤭 Kerrassaan hieno tilikirja. Siinä on menneiden aikojen charmia.
Lähetä kommentti