Nyt, kun sekä syöpä, että helle on yrittäneet kilvan tappaa mua jo viikkoja, niin virkoan henkiin jälleen, kun lämpötila ei enää huitele kolmessakymmenessä sisällä ja ulkona. Lähdettiin järvelle, vaikka koko viikonlopuksi luvattiin ukkosta ja sadetta. Hyvä että lähdettiin, sillä ilma poikkesi sääennusteesta totaalisesti. Ukkonen jymisi alkuun jossain maissa eikä järvellä, sadetta oli vain perjantaina lähtiessä ja lauantaina kaksi tai kolme tuntia aamusta. Lopun aikaa on ihana sopivan lämmin kesäsää, eli ehkä +22C.
Järvellä meillä on tapana lukea paljon. Mies lukee Kyllikki Villaa ja minä Elämä järjestykseen-kirjaa.
Aamuisin pilkon meille naposteluaamupalaa; kurkkua, tomaattia, paprikaa, banaania…
Ajamme yleensä syömään lounasta johonkin rantaravintolaan ja illat istumme auringonlaskua ihailemassa veneen kannella.
Jostain muinaisesta selkärangasta ihmiselle tulee varmaan sellainen hyvä fiilis, kun makoilee keinuvassa paikassa; kehdossa, riippumatossa, veneessä. Siksipä uni tulee järvellä silmään aina alta aikayksikön!
2 kommenttia:
Kuulostaa ihanan idylliseltä! Mä en ole koskaan ollut veneessä viihtyvää tyyppiä, mutta saat kyllä veneilyn kuulostamaan todella houkuttelevalta. 😊
kuulostaapa suloiselta - ja merenrantakaupungin asukkaana tuntuu aivan käsittämättömältä, että järvellä voisi veneillä!
(no tietenkin voi, onhan sitä isojakin järviä...)
Lähetä kommentti